Kaikki valmiina vauvaa varten (vaimitensenytoli)

Työkaveri kysyi tänään, että joko meillä on paljon tavaroita hankittuna vauvaa varten ja lastenhuone kunnossa. Vastasin kieltävästi ja jatkoin töitäni, mutta jäin miettimään asiaa.

Meillä ei tosiaankaan ole vauvaa varten vielä mitään. Vierashuone, joka on siis jollain aikataululla tarkoitus muuttaa lastenhuoneeksi, toimii edelleen pääasiassa pyykinkuivatushuoneena. Päässäni olen ajatellut joitain juttuja joita tarvitaan ja hiukan miettinyt sitä miten makuuhuone pitäisi järjestää, mutta siinäpä se.

Sitten jäin miettimään sitä, kuinka epätodelliselta tämä kaikki vielä tuntuu. Minulla ei ole ollut pahoinvointia ollenkaan, eivätkä fyysiset muutokset ole vielä niin suuria, että niitä jatkuvasti edes muistaisi. Töissä suunnitellaan jo ensi syksyä, johon naureskellen totean, että ei koske minua, mutta ihan todella en pysty edes käsittämään sitä, että ensi syksynä ei ihan oikeasti enää tarvitse mennä töihin.

Mietin kumpi on syy ja kumpi on seuraus; tuntuuko kaikki niin epätodelliselta siksi, ettei meillä ole vielä mitään vauvantavaroita, vai eikö meillä ole mitään vauvantavaroita siksi, että kaikki tuntuu niin epätodelliseta?

Meillä ei kummallakaan ole vielä intoa selailla nettiä tai kierrellä kauppoja etsien niitä täydellisiä vaunuja/sänkyä/vaatteita/jne. Muutamat tutut ovat heti uutisen kuultuaan kertoneet, että heillä on sitä ja tätä ja tuota myytäväksi, lainattavaksi tai lahjoitettavaksi. Tarjoajille olen vain todennut, että palataan asiaan myöhemmin, haluan ensin katsella itse. Luotan kuitenkin vielä siihen, että sekin aika tulee, kun haluan katsella itse.

Mies tuossa selän takana totesi, että ei meidän hänen mielestään vielä edes kuulu ostella vauvantavaroita. Laskettu aikahan meillä on lokakuun puolessavälissä, ja olen kyllä Miehen kanssa samaa mieltä. Ehtiihän sitä.

Tänään ostin sentään oikeastaan ensimmäisen raskaustavaran, nimittäin rasvaa, jonka pitäisi ehkäistä raskausarpia. Tehosta en tiedä, mutta ainakin tämä tuoksuu hyvältä.