Mitään ei saa sanoa ääneen!

Mies kysyy, nukkuuko vauva. Minä vastaan, että nukkuu. Menee kaksi sekuntia, ja vauva herää.
Joka kerta.

Vauva nukkuu ulkona vaunuissa. Minä sanon, että onpas se nukkunut hyvin. Menee taas muutama sekunti, ja itkuhälyttimestä alkaa kuulua kitinää.

Vauva nukkui kolme tuntia putkeen päiväunia vaunuissa, niin ettei kertaakaan tarvinnut käydä heiluttelemassa. Olimme asiasta niin iloisia, että tapahtuma jäi yhteen kertaan.

Kehun kylässä oleville työkavereilleni, että vauva ei turhia itkeskele. Samana iltana vauva huutaa suoraa huutoa melkein kaksi tuntia. Onneksi siitä ei sentään tullut tapaa.

Ihan milloin tahansa, kun vauva on tyytyväinen, jompi kumpi meistä totetaa, että onpas vauva hyvällä tuulella.
No, eipä ole enää.

Olemme jo opetelleet olemaan sanomatta mitään ylläoleviin viittaavaakaan. Nyt vaan alkaa näyttää siltä, että vauvamme osaa myös lukea ajatuksia.