Oho, shoppailin

Vielä pari päivää sitten aioin kirjoittaa tännekin siitä, kuinka ei yhtään tunnu siltä että pitäisi hankkia vauvalle yhtään mitään. En kuitenkaan saanut aikaiseksi, ja eilen aamupäivällä lähdettiin Miehen kanssa ihan extemporeesti kaupungille. Kierreltiin muutama kirppis ja käytiin muutaman isomman kaupan vauvaosastoilla.

Yhdeltä kirppikseltä ostettiin muutama ihan pienenpieni body, kun eivät maksaneet yhteensä kuin neljäkymmentä senttiä. Yhdelläkään kirpparilla ei kuitenkaan ollut myynnissä vaunuja, ja sisälläni alkoi kyteä harmistus. Olin ajatellut, että pääsisin vähän katselemaan ja ehkä kokeilemaankin eri vaihtoehtoja. Kotikaupungissamme ei ole mitään varsinaista lastentavaraliikettä, jossa tällaista toimintaa voisi harrastaa. No, kun pääsimme kotiin, klikkasin itseni internetin ihmeelliseen maailmaan. Löysin heti tori.fi:stä silmääni miellyttävät ja edulliset vaunut. Olin kuitenkin ajatellut, että vaikka käytettynä ostaisinkin, kävisin ensin jossain katselemassa laajempaa valikoimaa. Jätin siis ilmoituksen sikseen.

Tänään aamulla heräsin puoli kahdeksalta. Ensimmäinen ajatus oli ne vaunut. Mitä jos joku muu onkin jo ehtinyt ostaa ne? Hillitsin itseni ehkä noin tunnin verran ajatellen, että ehtiihän sitä myöhemminkin, ja ihan varmasti joku vielä tässä kesän mittaan myy kauniita vaunuja hyvään hintaan. Miehen herättyä selvitin hänelle aivoituksiani, ja hän totesi vain, että laita sille myyjälle viestiä, kun kerran noin kovasti tekee mieli.

Ja minähän laitoin. Meni ehkä kymmenen minuuttia, kun myyjä jo vastasi, että vaunuja voi kyllä tulla katsomaan, mutta että he ovat lähdössä viikonlopuksi reissuun. Laskeskelin aikatauluja päässäni hetkisen ja totesin, että kyllähän tästä voisi lähteä ajelemaan vaikka saman tien. Matkaakin kertyi yhteen suuntaan melkein seitsemänkymmentä kilometriä, mutta eipä se kuitenkaan haitannut.

Lopputulos on tämä:

Meillä on vaunut!

Ehkä olisin löytänyt ihan yhtä hyvät etsimällä lisää. Ehkä olisin löytänyt paremmatkin. Mutta nämä olivat ne, jotka ensimmäisenä tuntuivat siltä, että nuo ovat meidän vaunumme. Voi kun pääsisi jo testaamaan, mutta en sentään taida ihan kehdata…

Tämän samaisen nettisurffailun jälkeen meillä on uusi sohvapöytä, ja odotan sähköposteja pinnasängyn ja hoitopöydän myyjiltä. Tarvitsin selvästi vain pienen sysäyksen päästäkseni alkuun. Yritän kuitenkin edelleen välttää sitä, että hamstraisin kamalan kasan tavaraa, jota ehkä tarvitaan, ja yritän keskittyä todella tarpeellisin asioihin.

Seuraavaksi pitäisi ostaa uusi auto, kun nykyiseen ei mahdu vauva ja vaunut yhtä aikaa.