”Siitä et sitten bloggaa”

En muista oliko se silloin, kun päätimme jättää ehkäisyn pois, vai silloin, kun raskaustesti näytti plussaa, mutta joka tapauksessa Mies totesi, että siitä et sitten bloggaa.

Enkä blogannut. Aina välillä ajattelin, että pitäisi kysyä Mieheltä, että saisinko kuitenkin, edes vähän. Varsinkin sen jälkeen, kun tiedosta tuli julkista.

Vanha blogini ei muutamasta yrityksestä huolimatta enää ottanut tulta alleen, se tuntui jotenkin eletyltä ajalta. En halunnut kirjoittaa sinne enää mitään, varsinkaan tästä asiasta. En kuitenkaan halunnut poistaa vanhaa blogia, jos vaikka joku haluaisi joskus lukea, mitä olen joskus aikaisemmin kirjoittanut. Ehkä vielä itsekin haluan lukea vanhoja juttuja nähdäkseni kehitykseni.

Mietin myös kokonaan uuden nimimerkin luomista, mutta en halunnut sitäkään. Niinpä pyörittelin tätä dilemmaa päässäni aina silloin tällöin: vanhaa blogia en halua jatkaa, ja aihe, josta minulla ehkä olisi jotain sanottavaa, on kielletty. Kuitenkin koko ajan takaraivossa oli ajatus siitä, että haluan kirjoittaa.

Kirjoittamisen tarve vyöryi yli viikonloppuna, kun olin yksin kotona. Lueskelin aikani kuluksi muita blogeja, ja yhtäkkiä se iski. Pakko päästä kirjoittamaan. Pakko päästä aloittamaan uusi blogi näille uusille ajatuksille.

Tämän kirjoituksen olen kirjoittanut wordiin. Yritin soittaa Miehelle jokin aika sitten ihan muista asioista, mutta puhelin oli jo pois päältä. Hän on siis jo matkalla kotiinpäin, mutta tänään emme ehdi nähdä. Huomenna kysyn häneltä, saanko blogata meidän vauvastamme.

*Ja niinhän siinä sitten kävi, että lupa heltisi, joten tervetuloa seuraamaan matkaamme tuntemattomaan!*