Kynnet

Kynnet. Kyllä voi ihminen aiheuttaa itselleen turhia ongelmia niiden vuoksi.

Vaikka en normaalisti mitenkään kovasti meikkiä käytäkään (perussetti; ripsari, kulmakynä), niin kosteusvoide on kyllä ihan must. Tällä hetkellä vaan turhauttaa, kun kynnet on liian pitkät ja voide liian lopussa. Yritän yleisestikin aina ottaa mahdollisimman vähän sitä rasvaa, että säilyisi kallis purkki kauemmin (ja kyseinen voide on hyvin riittoisaa muutenkin) ja nyt aina puolet voiteesta menee kynnen alle. Mitensitäsaatuoltaotettuamuuten?!

Jostain syystä mua hieman yököttää ottaa se sieltä kynnen alta ja tunkea naamaani – vaikka kädet oliskin kuinka puhtaat. Lopulta menee aina voidetta ihan turhaan hukkaan. 

Tässä kuva havainnollistamaan:
 

Kosteusrasva.jpg

Toinen ärsyttävä asia on kynsilakan lohkeilu. Ite ainakin sen verran sählänä onnistun pitämään kynsilakan täydellisenä noin tuhannesosasekuntin (juuri sen laitettuani), kunnes se jo suttaantuu ja viimeistään seuraavana päivänä lohkeilee. Ja myös sen verran laiskana en todellakaan jaksa heti kynsilakkaa poistaa myöskään, joten sitten kuljen tällaisilla kynsillä seuraavat pari viikkoa:

Kynsilakka.jpg

Ainoa kynsi, jossa kynsilakkaa on loppuun saakka on tietysti se, joka lohkesi ja piti leikata lyhyemmäksi.

Mitään hyviä vinkkejä, miten saada kynsilakka kestämään kauemmin? Laitan aina alkuun aluslakan, sitten kynsilakkaa kerroksen tai pari, sitten päällyslakan. Nyt viimeaikoina on myös käyttänyt sellaista ”drop and dry”-tipotinta, jolla saa lakan kuivumaan nopeammin – vaikka ei se kyllä tunnu kunnolla edes toimivan. 

kauneus meikki hopsoa ajattelin-tanaan

Blogin aloituksen tuskailua

Vih-doin. 

Lähes neljä viikkoa jo tätä pyöritellyt päässäni ja monesti ollut auki Lilyn sivu ”Perusta oma blogi”. Tyhjänä se siinä kuitenkin nökötti.

Nimimerkki. Mistämänytsellaisenkeksin?! Halusin vain kirjottaa ylös ajatuksiani, jakaa niitä muiden kanssa, saada uusia näkökulmia ja ajatuksia, mutta ei. Minä se jumituin nimimerkkiin. Ja niin meni viikkoja, monesti se sivu ruudulla auki, mutta en vaan saanut mitään päähäni. Lopulta tänään mietin, että miksi teen tästä niin ison jutun? Se on vain nimimerkki. Lopulta valinta oli helppo – lapsuudenystävien käyttämä lempinimi: Kiisu.

Kirsi, Kiisu (ystävien antama lempinimi), Tiisu (veljen käyttämä lempinimi), Äpärä (siskon kaikella rakkaudella käyttämä lempinimi), pikkupiru (naapuripoikien käyttämä lempinimi, mistä lie saanut alkunsa…), yms. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Seuraava askel sitten oli tietysti blogin nimi, mutta se tuli – yllättävää kyllä – melko helposti. Pieni palanen elämästäni, sen haluan jakaa blogissani. En halunnut rajoittaa blogia johonkin tiettyyn aiheeseen tai paikkaan (alkujaan nimenä kävi mielessä kaverin ehdottama ”Kiisu rapakon takana”, viitaten asumiseeni Ruotsissa), vaan pitää sen avoimena. 

Minun elämä. Siitä on tämä blogi tehty.

suhteet oma-elama ajattelin-tanaan