Painonsa verran asiaa sokerista

 

 

Sokeri.

Muistan pienenä katsoneeni auton ikkunasta matkalla mummolaan peltoja, jossa kasvoi vihreää kasvia. Äiti sanoi että siitä tehdään sokeria. Puhdas luonnontuote siis, kasvaa maalla pellolla. 

Vaan kun se ei ole sitä.

Sokeri eli sakkaroosi on kasveissa kuten sokerijuurikkaassa, ananaksessa ja maississa esiintyvä yhdiste. Suomessa ns. pöytäsokeria on jalostettu nimenomaan sokerijuurikkaasta, tästä peltojen kasvista, jo vuodesta 1918 saakka. Sokerijuurikkaan sokeripitoisuus saattaa parhaimmillaan olla jopa yli 20%. Sivutuotteena juurikkaasta saadaan melassia, jota käytetään eläinrehuna sekä raaka-aineena alkoholiteollisuudessa. Sokerijuurikkaat pilkotaan, sekä keitetään useaan otteeseen jotta sokeri saadaan lopulliseen muotoonsa. Valkoisesta sokerista on kemiallisesti, mm. kalkin avulla, poistettu monia siinä luontaisesti olevia ainesosia, kuten mineraalit ja kuitu. 

Sokeria on monessa päivittäin käytettävässä raaka-aineessa. Jo pelkkä spagettiannos sisältää sokeria monessa muodossa. Pastassa, tomaattikastikkeessa ja jopa pestossa on lisättyä sokeria. Murot, jugurtit ja mehut ovat kavala piilosokerin lähde. Enimmillään sokeria on kuitenkin karkeissa, limsoissa sekä jäätelössä. Ja näitä syömme nimenomaan sokerin takia – tarkoituksella.

Itselläni tekee enää harvoin mieli karkkia. Joskus nuorempana pussillinen missä äksiä tai kaatissäkki meni hujauksessa, yhden telkkariohjelman tai vähintäänkin lauantai illan aikana. Ehkä ikä on tehnyt temput tässäkin, sillä nuorempana ei sokerin aiheuttamaa huonoa oloa huomannut. Tänään sorruin irttareihin. Ruokatunnilta palatessani kävelin irtokarkkilaarien ohi ja oli pakko pysähtyä. Lappasin pussiin vähän kirpeitä nauhoja, salmiakkia, turkkareita, hedelmäkarkkeja. En saanut syötyä puoliakaan kun iski paha olo. Ei henkinen, vaan fyysinen! Keskittymiskyky meni, päätä särkee ja silmien on vaikea hakea näytöltä sanoja. Äkkiä vettä kitusiin pullollinen, josko helpottaisi.

Sokeri vapauttaa endorfiineja, eli saa meille hetkellisen hyvänolon tunteen. Se koukuttaa ja aiheuttaa riippuvuutta. Mitä enemmän sokeria syö, sitä enemmän sitä tekee mieli. Elimistö käsittelee sokerin vieraana aineena ja reagoi siihen negatiivisesti. Sokeri tuottaa elimistöön insuliinia, ja tämä johtaa verensokerin epätasapainoon. Käytännössä tämä tarkoittaa juuri sitä karkkipussin jälkeistä pyörrytystä ja sekavaa oloa. Lapsilla tämä ilmenee ylimääräisenä ”tyhjänä” energiana. Kaikki tietää nimityksen sokerihumala. 

Googlettamalla sokeria löytyy monia tutkimuksia. ”Sokeri pois lapsilta, terveys koheni”. ”Sokeri uhkaa sydäntä”. ”Sokeri on myrkyllistä”. Sokeri on monella tapaa haitallista, ja syömme sitä aivan liikaa. Vuonna 2013 sokeria syötiin Suomessa keskimäärin 29kiloa / henkilö / vuosi. Jos kasaat eteesi nyt 29 taloussokeripussia, määrä näyttää hurjalta. Sokeri livahtaakin ruokavalioomme salakavalasti. Esimerkiksi puolenlitran limsapullossa, jonka juo helposti lauantai iltana, on 22 sokeripalaa. Brunssilla juodussa mehulasissa on sokeria 9 palaa, ja jopa jugurttipurkissa 7 palaa. 

Yhtä helposti sokeri livahtaa myös lastemme elämään. Jugurtin ja mehun lisäksi moni aloittaa syöttämään lapsilleen karkkia, jätskiä ja limsaa jo todella pienenä, ja jo nuorilla lapsilla onkin todettu 2.tyypin diabetesta. Tästä taas seurauksena on kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, sekä saada raajoihin hermostovaurioita. Liiallinen sokerinsyönti vaikuttaa myös vastustuskykyyn, kasvuun ja ikääntymiseen. Sokerin tuottama luonnottoman suuri määrä insuliinia estää kasvuhormonin normaalin erityksen.  

Sokeria elimistöömme tulee kuitenkin väistämättä, ja tarvitsemmekin sitä. Lihakset ja aivot tarvitsevat toimintaansa glukoosia, mutta elimistö saa tarvittavan määrän normaalista ravinnosta, emme siis tarvitse elimistömme hyvinvointiin munkkeja tai karkkia. Ravinnosta saatavat hiilihydraatit muutetaan glukoosiksi, josta maksa ja lihakset varastoivat tarvittavan määrän. Tärkeää onkin siis se, minkälaista sokeria itseemme tankkaamme. Valkoiselle sokerille parempia vaihtoehtoja ovat mm. stevia, intiaanisokeri sekä hunaja. Vaikka kaikki sokeri on pahasta, on intiaanisokeri ja hunaja luonnollisempia vaihtoehtoja, sillä ne ovat käsittelemättömiä ja mineraalipitoisia. Stevia on lisäksi täysin insuliinineutraalia, joten se ei vaikuta verensokeriin. 

Irtokarkkipussin jälkeinen olo herätti. Eilisellä brunssilla jätin jälkiruokapöydän koskematta. Illalla oli ystäväni tytön syntymäpäivät, ja mokkakakkupalaa naamaan änkiessä havahduin taas. Miksi tätä pitää syödä? Joo se maistuu pirun hyvältä. Mutta taas ennen kuin sain viimeistä palaa suuhuni, oloni oli jo huono.

Sokerittomuuteen voi opetella. Yleensähän sokerinhimo iskee juuri silloin, kun edellisestä ruokailusta on mennyt liian kauan, on ollut pitkä päivä töissä ja olet unohtanut syödä, tai päivä kotona lasten kanssa on mennyt siivoillessa ja pyykätessä, ja kun lasten päikkäriaikaan saat hetken itsellesi ja nuokut sohvalla, käsi ajautuu karkkikaapille. Paras tapa välttää sokerinhimo onkin syödä riittävän usein ja tankata tarvittava määrä proteiineja, jotka pitävät kylläisen olon pitkään sekä hitaasti hajoavat hiilihydraatit, jotka takaavat tasaisen energiansaannin.

Jos siis sokerittomuuden voi opetella, päätin aloittaa sokerilakon. Yhden lakon tänä vuonna jo pidin, tammikuussa. Vaikka alku oli hankalaa ja välillä teki mieli lipsua, pysyin päätöksessäni. Makeanhimon yllättäessä nappasin palan raakasuklaata, joka on ”tujumpaa” tavaraa ja taltutti himon usein jo yhden palan jälkeen. Raakasuklaan terveysvaikutuksista löytää myös paljon tietoa netistä.

Tällä kertaa suurin syy sokerilakkoon on kuitenkin ihoni. Tuijottelin eilen illalla peilistä naamaani ja ärsytys oli suuri. Näppyä, punoitusta, epätasaisuutta. Iho on samea. Aikaisemmin puhuttu glukoosi, jota siis maksamme ja lihaksemme varastoi, reagoi elimistömme proteiinien kanssa. Reaktion lopputuloksena on ns. AGE-molekyylejä, ja nämä molekyylit häiritsevät ihon kollageenia ja sen ominaisuuksia. Ihomme kuivapainosta n. 70-80% on kollageenia, joka tekee ihostamme kimmoisan. Koska iho tarvitsee kollageenia ja sen uudelleenmuodostuminen on hidasta, naisille on kehitetty ryppyvoiteita, seerumeita ja erilaisia kauneushoitoja, joissa iholle annetaan ulkoisesti lisää kollageenia hidastamaan ikääntymistä. Mutta niin kuin kaikessa muussakin hyvinvoinnissa, suurin vaikutus on kuitenkin sisäisellä toiminnalla ja elintavoillamme. Sokerin vähentäminen vaikuttaa positiivisesti siis myös ihoon. 

Liialla sokerilla on negatiivinen vaikutus myös akneen ja atooppiseen ihottumaan. Nämä molemmat ovat ihon tulehdustiloja, joita sokeri pahentaa. Samasta syystä ei kuumeisena saisi syödä makeaa, sillä sokerin tuottama insuliini ruokkii tulehdustiloja. 

Makean nälän iskiessä kaikin puolin parempia vaihtoehtoja ovat marjat ja hedelmät. Sen lisäksi että ne maistuvat hyvälti, niissä on myös paljon antioksidantteja jotka suojaavat kehoa ja soluja. Lisäksi mm. mustikoilla on silmiä suojaava vaikutus. Sokeri sekoittaa myös mahan toimintaa ja suolen huonovointisuus näkyy helposti ihon sameutena. Poista sokerit ja syö kuituja, niin vatsa ja suoli toimivat. Karkin sijaan voi napostella vaikka pähkinöitä. Pähkinät sisältävät paljon hyviä rasvoja, jotka hellivät ihoa. 

Tämän kun itse nyt muistaisi. Aijon jatkaa lakkoani ainakin seuraavan kuukauden. Nyt haluan todella nähdä positiiviset vaikutukset nimenomaan ihossani.

 

Lähteet:

Sinikka Pakeman, vogel.fi/terveys

tikis.fi/ravinto

http://www.kauneusjaterveys.fi/terveys-hyvinvointi/terveys/sokeri-pilaa-myos-ihosi-lue-tiukat-faktat-ja-mita-voit-tehda