Miksi tässä kävi taas näin?

Siis oishan se pitänyt arvata. 

Olen ihminen jolla kaikki jää kesken.

Minulla olisi tutkintoja vaikka muille jakaa jos olisin suorittanut kaikki aloitetut koulut loppuun. Harrastuksia riittäisi joka päivälle – jokaiselle eri. Hirveellä innolla ja tarmolla on aina pakko aloittaa jotain uutta. Jes, nyt rupean bobybumpaamaan! Viikko ja innostus lopahtaa. Jooga, ihanan rentouttavaa ja seesteistä. Ja trendikästä! Yksi neljän kerran kurssi ja kiitos riittää. No okei sain käytyä mammajoogassa raskausaikana lähes sen kaikki kymmenen kertaa jotka kurssiin kuului. Siis lähes. 

Se on aina kuin uuden elämän alku kun ilmoittautuu uudelle ryhmäliikuntatunnille, mammajumppaan, savikippokurssille. Ja jotenkin se vanha elämä sohvalla istuen vie aina voiton. Saamatonta. Tylsää. 

Joten olisihan se pitänyt tietää että tässäkin käy niin. Blogi jäi, istuin iltoja mieluummin sohvalla telkkaa tuijottaen tytön mentyä nukkumaan, kuin että olisin jatkanut loppuun aloittamani ja kenties rikastuttanut ja ilostuttanut, noh ainakin omaa elämääni jos en muiden.

Nyt mä jatkan siitä mihin jäin! Ja hoidan homman kunnialla loppuun! Tai siis eihän tän harrastuksen tarvi loppua, koskaan. Kerta se ois ensimmäinenkin.

 

J.