Minä ja ruoka
Ensimmäisessä postauksessa sanoin rakastavani ruoanlaittoa. Ja totta se onkin.
Ennen ei tullut kuuloonkaan minkäänlainen kokkailu. Muutamien epäonnistumisien jälkeen olen vain yrittänyt uudestaan ja väittäisin että olen tänä päivänä hyvä tekemään hyvää ruokaa.
Omilleen muuton jälkeen ruokatapani oli pitkälti kaikkea epäterveellistä ja ruoka-ajat oli epäsäännöllisiä.
Silti minulle on ollut aina selvää, että ruokaa pitää osata laittaa. Olen (nykyään) tälläinen että teen mielelläni muille (ja ehkä vähän itsellenikin) ruokaa ja haluan kuulla mielipiteen josko oli syötävää.
Minun on myönnettävä etten muista lapsuudestani paljoakaan päiviä, jolloin äiti olisi minulle ollut tekemässä ruokaa. Tietenkin on se mahdollisuus että olen halunnut vuosien saatossa sulkea muistot ajasta äidin kanssa kotona pois mielestäni, sillä se tekee kipeää.
Kun asuin vielä äitin luona ja jos tilanne olisi ollut toinen, olisin varmasti ollut mukana laittamassa ruokaa ja auttamassa äitiä. Oppimassa siinä sivussa, mutta en saanut kotoani ”rohkaisua” minkäänlaiseen keittiössä hääräämiseen. Siksipä en myöskään sijaisperheessä asuessani tehnyt mitään ruokia itse vaikka olisi mahdollisuus ollut. Se että oli paljon ihmisiä ympärillä ja jos joku olisi tullut taakseni kyseenalaistamaan tekemisiäni niin ei ajatuksena tuntunut houkuttelevalta. Mielummin opin yksikseni ja ajan kanssa laittamaan ruokaa. 
Elämän varrella on syöty terveellisesti, epäterveellisesti ja jotain siltä väliltä. Viime viikkojen aikana olen kuitenkin enemmän syventynyt tutkimaan terveellisestä ruokailusta. Tutkailtuani tarpeeksi, totesin viime viikolla että kokeilen elää ilman viljaa, perunaa, pastaa, riisiä ja lisättyä sokeria. Kohta olen viikon elänyt ilman edellä mainittuja ja voin sanoa että vointini on paljon parempi. Nälkä pysyy kurissa vaikka syön kaksi tai kolme ateriaa päivässä. (Viime lauantaina söin jääteöä katsellessani tv’tä. Ei tehnyt mieli syödä, söin koska se on enemmänkin tapa.)
Tuotteita valikoidessa tutkin vähän ravintoarvoja ja koitan katsoa mitä niissä on. Myönnetään että minulle on vielä vähän hepreaa, mutta kyllä tähän oppii vielä.
Viikon aikana olen myös huomannut, että terveelliset syömiset aiheuttavat enemmän päänvaivaa, pitää miettiä mitä syö. Aikasemmin saatoin todeta ”jauhelihakastike ja spagetti”, ei enää. Toki voin syödä jauhelihakastiketta, mutta spagetin tilalle pitää keksiä korvaavaa sekä pitää vähän muunnella kastiketta etten tee vehnäjauhojen kanssa ruskeaa kastiketta siitä.
Viime päivät on mennyt nyt aika pitkälti salaatilla ja jollain lihalla, hyvin on täyttänyt. Sukeltaisi vaan internetin ihmeelliseen maailmaan ja etsisi reseptejä hyvistä ruuista mitkä menisi meillä kotonakin. Sen ei luulisi oleva kamalan suuri haaste, täällä ei nirsoja olla. 
Tämä on osa elämäntapamuutostani. Syödä hyvin mutta terveellisesti, hiljaa hyvä tulee.
-Jonna-
