Moikka ja tervetuloa! 🙂

Tuijotan, tuijotan ja tuijotan tätä tyhjää valkoista blogipohjaa. Mielessä on vaikka mitä ideoita millä alotan postauksen, kirjoitan mutta pyyhin pois luettuani ääneen äsken kirjoittamani. Ei se ollutkaan hyvä. Kokeillaas uudestaan.. 

Elikkäs oon Jonna, hei vaan kaikille! 23 vuotta, Minulla on vajaa kolme vuotias (uhmaikänen) poika, nimeltään Eetu. Kotoamme löytyy myös Luna-koira.

Asumme kolmistaan pienessä kerrostalokaksiossa hyvinkäällä. Meillä ei ole minkäänlaista arkirytmiä, mennään miten halutaan ja nukutaan kun nukuttaa. Tai meillä ei ollut, nyt syksyn myötä on ollut pakko saada jonkinlainen rytmi arkeen. Eetu nimittäin aloitti kerhon, käy kolme kertaa viikossa kolme tuntia kerrallaan. 

Mua odottaisi sähköasentajan opinnot, vielä noin puoli vuotta olisi jäljellä. Tässä kohta kolme vuotta kotona olleena niin voin sanoa, että se vähäinen kiinnostus sähköalaa kohtaan on kadonnut täysin. Mutta mä aion käydä sen koulun loppuun, tavalla tai toisella. Tässä asiassa en aio luovuttaa, pakko joskus ylittää itsensä. Ainakin yrittää.. 

Rakastan viettää aikaani keittiössä, tehdä ruokaa ja leipoa. Sanoisin, että viimeisen vuoden sisällä olen ottanut uusia ”aluevaltauksia” keittiössä. Kun aikoinaan muutin omilleni ja tein ruokaa niin vain sellasia mitkä varmasti osaan tai ei voi mennä pilalle kovin helposti. Esimerkiksi ruokana saattoi olla salaattia, koska mielestäni ehkä maailman yksinkertaisinta. Harrastuksiani ovat edellä mainitut ruuanlaitto ja leipominen niin sen lisäksi myös virkkaaminen ja neulominen, muutenkin erinäiset käsityöt. 

Elämä on mua heitellyt paikasta toiseen paljon, sanoisin että liikaa. Pienenä tyttönä asuin äidin kanssa, kunnes asiat meni väärään suuntaan ja jouduimme pikkuveljeni kanssa muuttamaan sijaisperheeseen. Silloin sinne joutuessa se tuntui maailman väärimmältä asialta ja kaikki oli huonosti. Nyt kun vuosia on kulunut ja on voinut ajatella sijaisperheessä asumista ja elämistä niin väittäisin että se oli parasta mitä minulle tapahtui. En tiedä missä olisin ilman noin suurta muutosta. Muutin ylä-asteen jälkeen sijaisperheestä pois, tänne hyvinkäälle. Sukulaisten ja silloisen poikaystävän perässä ja tänne olen jämähtänyt toistaiseksi. 

Mutta hei, tälläinen mä olen. Ja paljon muutakin, ajan kanssa opitte varmasti minut tuntemaan paremmin.

-Jonna-