Jahans, se olisi laskettu aika tänään! Due date -samikseni Sanna-Leena kirjoittikin jo Ensitanssi-blogissaan omista lasketun ajan fiiliksistään, ja samaistumisen tunteeni ovat vahvoja. Hyvin samoilla fiiliksillä mennään, ei ole vauva vielä antanut kuulua itsestään täälläkään.

Maha alkaa olla jo ihan riittävän kokoinen.

Ihmeellistä tunnemylläkkää ja ajatusten sekamelskaa tämä aika kyllä on. Samaan aikaan jännittää hulluna se, että meillä voi ihan minä päivänä tahansa olla oma vauva sylissä, vaikka samalla ajatus koko vauvasta tuntuu aivan absurdilta – viime päivinä on tuntunut paljon luonnollisempana ajatus, että tulisin vaan olemaan ikuisesti raskaana. Mielialat heittelee, ja asiat saavat aika erikoisia mittasuhteita. Yksi esimerkki: Pari päivää sitten otettiin pinnasängystä toinen laita pois ja mallailtiin sitä sänkyymme sivuvaunuksi, mietittiin kummalla puolen sänkyä sen olisi hyvä olla: lähempänä ikkunaa vai ovea? Päädyimme pitkän jahkailuni jälkeen ikkunan puoleen. Sitten kuitenkin yhtäkkiä tajusin, että kaikkihan näyttää tosi ahtaalta, ja jos sängyn päälle tulee vielä mobilekin, on kokonaisuus verhojemme vieressä aivan liian levoton ja meidän vauvasta tulee aivan auttamattomasti rauhaton. Tämän huomion myötä lamaannuin sängyn reunalle kyynelehtimään ja parkumaan miehelleni että ”En ole tyytyväinen!”, ja sitten vähän suutuin, kun hän ei ymmärtänyt heti mistä kiikastaa ja osannut oikealla tavalla osoittaa minulle empatiaa kriisini keskellä (en tiedä, millainen se oikea tapa olisi voinut olla). Seuraavana päivänä siirsin sivuvaunun sängyn toiselle puolelle, otin miehelle kuvan ja lähetin kuvatekstillä ”Olen tyytyväinen.”

Kriiseilyni saavuttivat tuona kyseisenä iltana varmaan jonkinlaisen aallonpohjan, ja eilen ja tänään on mieli ollut voittopuolisesti iloinen ja toiveikas. Se on laskettu aika nyt, ehkä vauva tuleekin jo tämän viikonlopun aikana! Kivuttomia supistuksia ja kaikenlaisia vihlaisuja tuntuu jo aika paljon, mutta varsinaisia kipuja tai muita selkeitä synnytyksen ennakoivia merkkejä ei ole ilmaantunut. En ole kyllä vielä alkanut mihinkään omiin aktiivisiin synnytyksen käynnistystoimiinkaan, ihan rauhassa vaan vielä odotellut. En siis ole hulluna siivonnut, saunonut tai kovin aktiivisesti sitä kolmattakaan harrastanut, enkä ole raivohullun lailla esim. kiipeillyt portaita. Vadelmalehtiteetä olen kyllä lipitellyt ja syönyt pussillisen taateleita (luin jostain, että välimeren maissa niiden syömisen uskotaan auttavan synnytyksen käynnistymisessä), mutta lähinnä vain, koska ne maistuu hyviltä. Katsotaan sitten, mihin toimenpiteisiin tässä tulee ryhdyttyä, jos vauvaa ei ala reilun viikonkaan päästä vielä kuulua.

Mutta oli niin tai näin, ehkä seuraavaa postausta kirjoittaessani mulla on vierellä jo oma pikku tuhisija. <3