Viidennellä kuulla
Aika kulkee kuin siivillä, ollaan jo joulukuussa! Tällä hetkellä niin mulla kuin miehelläkin on tosi paljon meneillään – työkiireitä, opintoja, valmistelua uuteen asuntoon muuttoa varten, kaikenlaisia menoja… ja tietysti tämä kaikkein ihmeellisin, sisälläni kasvava vauva.
Tällä hetkellä mennään raskausviikolla 22+1. Reilu viikko sitten kävimme rakenneultrassa katsomassa, onko meidän pienokaisellamme kaikki hyvin. Jännitettiin miehen kanssa molemmat ultraa kovasti, mutta onneksi ja helpotukseksi beibillä vaikutti kaikki olevan oikein hyvin – vauhdikkaasti siellä polskutteli ja pyöriskeli menemään. Kovasta vauhdista huolimatta vauvan liikkeet eivät tuntuneet/tunnu edelleenkään kovin vahvoina minulle asti ja olin asiasta jo hieman huolissani. Olin kuitenkin alkanut uumoilemaan, että minulla olisi ehkä istukka kohdun etuseinässä ”iskunvaimentimena”, joten kysyin asiasta ultraavalta kätilöltä. Hän vahvisti tuntemukseni – istukka on niin keskellä ja edessä kuin vain voi olla. Tästä tuli minulle hyvä mieli, olin ollut oikeassa, ja en ole enää sen jälkeen ollut huolissani liikkeiden vaimeudesta. Varmistin vielä ettei istukka kuitenkaan olisi liian alhaalla ja mahdollisesti synnytyskanavan tiellä. Siitä ei kuulemma ollut huolta.
Sanoimme ultraajalle jo melko alkuvaiheessa, että kunhan tärkeimmät asiat on katsottu rauhassa läpi, kuulisimme mielellämme hänen arvionsa vauvan sukupuolesta. Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, vaihteli oma mutuni asian suhteen melko paljon. Ehkä kuitenkin, ainakin näin jälkiviisaana, uskallan sanoa minulla olleen toisesta vahvempi fiilis. Tämä fiilis vahvistui nähtyäni ultraa edeltävänä yönä unta tulevasta käynnistä: Unessa ultraaja kertoi vauvan olevan tyttö, johon minä vastasin iloisesti nauraen: ”Tottakai on, minähän olen tiennyt sen koko ajan!”. Kun sitten seuraavana aamuna oikea ultraaja totesi iloisesti, että ”tämä on tyttö!”, valtasi minut lämmin tunne: Niin, kyllähän minä tämän jo tiesinkin. Sillä hetkellä tuntui, että sydämeni suli aivan totaalisesti – meidän pieni tytöntyllerö :’)
Hassua on, kuinka tieto sukupuolesta (no, tieto ja tieto, ehkä ”vahva arvio” olisi tässä vaiheessa kuitenkin vielä parempi ilmaus) teki koko vauvasta meille molemmille tosi paljon konkreettisemman asian. Niinkin merkittävän piirteen kuin sukupuolen kuuleminen vauvasta auttoi ymmärtämään, että tuolla minun sisälläni tosiaan kasvaa ainutlaatuinen ihmislapsi, meidän oma. Todennäköisesti sydämeni olisi pakahtunut yhtä lailla onnesta, jos olisimme kuulleet vauvan olevan poika, koska ei sillä meille ole merkitystä. Elämänsä aikana lapsi pohdiskelee ja päättää loppujen lopuksi kuitenkin itse, mitä sukupuoli hänelle merkitsee, millaiseksi hän itsensä sukupuoleltaan kokee ja kuinka hän sitä haluaa toteuttaa. Nyt joka tapauksessa tuntuu, että tunnemme pienokaisemme taas hieman paremmin.
Viime aikoina olen jonkin verran miettinyt myös sitä pienokaista, joka ei tullutkaan meille vaan nuupahti ihan kehityksensä alkumetreille viime keväänä. Hänen laskettu aikansa olisi nimittäin ollut ensi viikolla. Keskenmenoa miettiessäni minut valtaa edelleen haikeus – kokemus on jättänyt minuun melko syvät jälkensä. Nään asian tällä hetkellä kuitenkin hyvin vahvasti myös niin, että näin oli tarkoitettu. Kenties pienokainen huomasi jo alkuvaiheessa, että vanhempansa eivät ehkä olekaan ihan vielä niin valmiita, että hänen olisi hyvä tulla. Että on hyvä odottaa vielä tovi. Saadessani keväällä tietää olevani raskaana, muistan ensimmäisen ajatukseni olleenkin, että ”apua, nytkö jo??”. Ajatus lapsesta jo joulukuussa sai aikaan pientä paniikkia. Toki kaikki asiat olisivat varmasti lutviutuneet parhain päin siinäkin tapauksessa, mutta tällä hetkellä tuntuu silti, että ensi huhtikuun tienoilla monet asiat ovat loksahdelleet jo huomattavasti paremmin paikoilleen – vauvalle on silloin parempi hetki saapua.
Mutta se tämän hetken kuulumisista. En ole ollut mikään superaktiivinen bloggari tähänkään saakka, mutta voi olla että seuraavaan postaukseen vierähtää nyt ehkä normaaliakin pidempi tovi. Meillä tosiaan on muutto edessä parin viikon päästä, ja sitä ennen vielä satamiljoonaa asiaa hoidettavana. Yritän kuitenkin vielä ennen joulua palailla päivittämään kuulumisia. Ne kuulumisest tulevatkin sitten jo uudesta osoitteestamme, lapsemme synnyinkodista :)