Testing, testing…
Nyt olen viikon ajan tiennyt olevani raskaana, ja tällä hetkellä meneillään on uskoakseni rv 4+5. Hieman epätodellistahan tämä edelleen on ja epävarmuutta on ilmassa melko paljon, mutta voittopuolisesti tosi iloisella ja onnellisella mielellä tämä viikko on vierähtänyt. Kerron tässä postauksessa hieman iskeneestä testihulluudestani sekä muista tämän hetkisistä tuntemuksista ja oireistani.
Koska keskenmenon mahdollisuus kummittelee mielessäni, olen kokenut tarvetta seurailla hormonitasoni nousua tekemällä useampana aamuna raskaustestin ja seurata testiviivojen muuttumista tummemmiksi. Ihan hulluahan se tavallaan on, koska testaaminen ei tee minua mitenkään enempää raskaaksi, ja jos raskaus olisikin menossa kesken, en sille testaamisillani mitään mahtaisi. Kuitenkin edellisessä raskaudessani juuri raskaustestin kautta huomasin, että kaikki ei ole niin kuin piti. Jos huonoja uutisia olisi taas tullakseen, haluaisin saada niistä viitteitä mahdollisimman aikaisin, jotta pettymys ei olisi niin kamalan suuri. Päätin siis suoda itselleni tämän pienen hulluuden ihan suosiolla. Eilen ostinkin hetken harkinnan jälkeen myös 2 kpl:n paketin niitä edellisellä kerralla ikäviä uutisia tuoneita viikkonäytöllisiä digi-testejä – jospa niiden tuomat uutiset olisivat tällä kertaa iloisia ja kertoisivat normaalisti etenevästä raskaudesta.
Ja toistaiseksi kaikki vaikuttaakin menevän mukavasti. Kyllä vain, joka testiliuskaan on tullut edellistä tummempi viiva, ja eilen viivat olivat jo ihan tasavahvuisia. Liuskatestien teon olenkin päättänyt nyt lopettaa tähän (joku raja tälläkin!), toivottu tulos kun on nyt omin silmin nähty. Tänään aamulla tein sitten ensimmäisen noista digitesteistä, ja ihan oikeaa tulosta näytti sekin: ”Raskaana 2-3 [viikkoa hedelmöityksestä]”. Edellisellä kerralla sain saman tuloksen testatessani kuudennen ja myöhemmin seitsemännenkin raskausviikon ollessa jo täynnä. Tarkoitukseni olisi tehdä nyt tuo jäljellä oleva testi reilun viikon päästä, nähtäväksi jää tuleeko ruutuun siinä vaiheessa jo ”3+”. *
Olen toisaalta joka tapauksessa päättänyt, että menen tässä(kin) raskaudessa alkuraskauden ultraan jossain 7+ -viikoilla. Siellä sitten selviää, onko kohdussani elämää ja löytyykö sykettä. Eipä tuohon enää kovin pitkä aika ole, reilu pari viikkoa enää. Jotenkin, kaikesta testihulluudesta ja huolistani huolimatta, mulla kuitenkin on tunne että tällä kertaa kaikki on hyvin: kasvava pikkunapero ja sen syke tulevat näkymään ultrassa, raskaus jatkuu loppuun saakka ja meille syntyy keväällä vauva. Ihanaa!
Oireita tuntuu tällä hetkellä jonkin verran: rinnat ovat edelleen arat ja alavatsaa vihloo, kivistää, jomottaa, pistelee ja juilii vaihtelevasti etenkin iltaisin. Nälän tunteen olen huomannut myös voimistuneen: kun on nälkä, onkin oikeasti NÄLKÄ. Myös pieni etova olo on ilmestynyt mukaan kuviohin – oire, jota en muista tunteneeni viime raskaudessani.
Näillä mennään, toiveikkaana ja hyvillä mielin. 🙂
* Päädyin lueskelemaan juuri netistä hieman kyseisen digitestin ja sen viikkoarvioiden luotettavuudesta. Sain tietää, että monella testi ei ollut näyttännyt missään vaiheessa 3+ – siis vaikka raskaus oli edennyt normaalisti ja onnellisesti loppuun saakka. Hormonitasojen normaalivaihtelu eri naisten välillä on niin valtavaa, että moni normaalikaan ei koskaan saavuta testin 3+ rajaa. Hmph. Eli tuli seuraavaan testiin mikä tahansa tulos, ei se kerro minulle välttämättä yhtään mitään raskauteni todellisesta etenemisestä.