Keskiraskauden auvoa jouluhulinoiden keskellä

Joulukuun kiireissä en ehtinytkään postailla mitään, joten palaan nyt hieman muistelemaan, mitä minulle silloin kuului. Tämän postauksen jälkeen kirjoittelen sitten postauksen ajankohtaisemmistakin kuulumisista, mutta nyt palaan vielä raskausviikoille 22-25. (En osaa kyllä yhtään sanoa, mitä olen edellistä, 3.12. julkaisemaani postausta otsikoidessa ajatellut, sillä joulukuussa olin kyllä jo kuudennella kuulla raskaana…)

Joulukuun ensimmäiset viikot tosiaan menivät aikamoisessa tohinassa ja työkiireissä, mutta vointini oli onneksi oikein hyvä ja energiaa riitti. Huomasin, että ”keskiraskauden auvo” piti omalla kohdallani paikkaansa – ei ollut kipuja eikä huonovointisuutta, ei väsyttänyt juurikaan ja olo oli kaikin puolin hyvinvoiva. Marras-joulukuussa vauvamasu alkoi tulla selvemmin näkyviin ja näytti sievältä, ja itseasiassa minusta tuntui muutenkin kauniilta: huomasin esimerkiksi hiukseni ja ihoni voivan paremmin kuin aikoihin! 23. raskausviikon neuvolakäynnillä ei siis juuri valittamista ollut, ja keskityttiinkin terveydenhoitajan kanssa lähinnä juttelemaan mukavia. Kyseinen käynti oli viimeinen tuolla neuvolassa, sillä muuttomme myötä muuttui myös neuvolamme.

Viikko ennen joulua muutimme tosiaan uuteen kotiin. Muutimme ”vain” kaupungin sisällä ja homma saatiin hoidettua loppujen lopuksi melko helposti – pakkaaminen jäi kyllä erittäin viime tinkaan, mutta onneksi tavaramäärämme ei ollut kovin valtava. Muuttoviikonloppuna huomasin kuitenkin, että vaikka energiaa tuntui riittävän, ei minun tässä vaiheessa raskautta kannattanut enää hullun lailla rehkiä. Vaikka en osallistunutkaan itse muuttolaatikoiden kantamiseen, monen päivän pakkaus- ja siivousurakka sekä kaikenlainen muuttotouhotus sai minulle silti aikaan melko tiuhoja harjoitussupistuksia. Supistukset olivat kyllä onneksi täysin kivuttomia ja rauhoittuivat levossa, mutta kyllä ne vähän pysäyttivät –  en ollut ajatellut että harjoitussupistukset voisivat alkaa näin aikaisin, ja huolestuinkin asiasta hieman.

Huomasin jossain vaiheessa myös, etten ollut muuttoviikonlopun touhottelun lomassa tuntenut vauvan liikkeitä samaan tyyliin, kuin mihin olin jo ehtinyt parin edellisen viikon aikana tottua. Niinpä päätin käväistä avoneuvolassa kuunteluttamassa vauvan sydänäänet ja mainitsemassa supistuksista, jotta voisin lähteä joululoman viettoon hyvillä mielin. Ja hyvinhän siellä kaikki oli. Supistuksien suhteen terveydenhoitaja käski vain seurailemaan tilannetta rauhassa ja jättämään hetkeksi suuremmat rehkimiset.

Ja rehkimiset jäivätkin ihan luonnostaan, sillä minulla oli jo koko joulunalusviikko vapaana. Lähdimme mieheni kanssa joulunviettoon jo pari päivää ennen aattoa minun vanhempieni luo, ja Tapaninpäivänä siirryimme sieltä muutamaksi päiväksi vielä miehen vanhempien luokse. Tämä joulu meni siis täysin ”muiden nurkissa”. Saapa nähdä missä ensi joulua vietämme, kun joukkoamme vahvistaa silloin jo n. kahdeksankuinen pikkutonttu 🙂

Vaikka kyllähän tuo pikkutonttu oli kovasti läsnä jo tässäkin joulussa – liikkeet tuntuivat selvästi, ja tulevat isovanhemmatkin pääsivät niitä jo kokeilemaan. Etenkin mummojen innokkuus vauvan potkuista ja muksauksista oli suorastaan hellyyttävän liikuttavaa – voi sitä ilon määrää! Jossain vaiheessa huomasin kyllä, että alituinen vauvahössötys alkoi ärsyttää: tuntui kiusalliselta, että minun mahani oli kokoajan kaiken huomion keskipisteenä. Yritin kuitenkin peittää ärsytystäni, koska kyllä isovanhemmilla on oikeus olla vauvasta innoissaan, enkä halua että he joutuvat iloaan väkisin hillitsemään. Mikäli hössötys jossain vaiheessa kuitenkin kasvaa sietorajani yli, on asia toki otettava puheeksi.

Joulun ja aivan ennenkokemattoman jouluähkyn myötä tuo kuun alussa kokemani ”keskiraskauden auvo” alkoikin sitten pikkuhiljaa väistyä. Minusta alkoi tuntua, että maha kasvaa nyt nopeammin kuin minussa olisi sille tilaa, ja oloni oli todella tukala. Tuntui, että kaikki vaatteet puristivat ja minun olikin esimerkiksi hankittava rintaliiveihini jatkokappaleet ympärysmitan suurentamiseksi. Painoakin oli joulun aikana tullut pari kiloa lisää, ja raskaus alkoi pikkuhiljaa tuntua, no, nimensä mukaiselta.