Hankintalistan tärkeimmät

Meille on tulossa vauva vajaan kolmen kuukauden päästä. Kodistamme asiaa ei tosin päällepäin arvaisi, jollei katse kiinnittyisi makuuhuoneen nurkkaan ilmestyneeseen äitiyspakkaukseen tai vaatekaappini yhdelle hyllylle aseteltuihin muutamiin pikkuruisiin vaatteisiin. Ennen uuteen kotiin muuttoa emme halunneet vielä hankintoja tehdä, sillä muutettavaa tavaraa oli jo valmiiksi ihan tarpeeksi. Nyt kuitenkin olemme asettuneet uuteen kotiimme, ja täällä on tilaa niin vauvan tavaroille kuin sitten itse vauvallekin. Kaikenlaista tykötarvettahan tässä on alettava haalimaan, mutta suurimmat ennen vauvan saapumista tehtävät hankinnat ovat hoitopöytä/-taso, vauvan sänky ja vaunut.

Hoitopöytä

Emme haluaisi ostaa vauvaa varten varsinaista hoitopöytää, vaan mieluiten jonkun sellaisen kalusteen jolla olisi käyttöä myös hieman myöhemminkin. Mietimme ensin, riittäisikö meille esim. pyykinpesukoneen päälle aseteltava hoitoalusta, mutta tuo ajatus kariutui viimeistään tajutessamme, että uuteen kylpyhuoneseemme mahtuu vain päältä täytettävä pesukone (jonka kansi siis käytön vuoksi usein auki). Siksipä tällä hetkellä parhaalta ajatukselta tuntuu lipastoksi muuntautuva hoitopöytä, jossa siis hoitotaso on käännettävissä lipaston hyllyksi kun sitä ei enää vaippahommiin tarvita. Miten muut olette hoitopöytä-/tasoasian ratkaisseet?

Sänky

Toinen tarpeellinen hankinta on vauvan sänky. Tämä onkin jo hieman mutkikkaampi juttu – monilta olen kuullut, kuinka pinnasänky olisi osoittautunut jopa turhaksi hankinnaksi, koska vauva nukkuu vanhempiensa vieressä. Vaikka ensimmäiset kuukaudet vauva nukkuu varmasti meilläkin minua lähellä, tuntuu tällä hetkellä kuitenkin, että olisi mukava jos vauvalla olisi omakin sänky. Toivoisin sängyltä seuraavia ominaisuuksia:

       pohja säädettävissä 2-3 korkeuteen

       laita irrotettavissa ja sänkyä mahdollista käyttää meidän vuoteemme sivuvaununa

       soveltuu sängyksi vielä taaperoikäisellekin.

Googletteluni perusteella olen todennut, että monet sivuvaunuiksi suunnitellut sängyt ovat vain n. 80-90 cm pitkiä, eli lapselle pitäisi ostaa uusi sänky jo melko pian. Tavalliset pinnasängyt puolestaan ovat usein 120 cm pituisia, eli semmoisessa beibi voisi nukkua vähän isompanakin, mutta toimivatko ne sivuvaunuina ihan noin vaan laidan irroittamalla? Osaako joku sanoa?

Pinnasängyn lisäksi olen ajatellut hankkia myös vauvapesän, jossa vauva voisi ensimmäisinä kuukausina kölliä. Olen kuullut pesistä paljon hyvää ja olen ymmärtänyt niiden olevan todella käteviä. Toisaalta olen kuullut joidenkin kohdalla senkin jääneen aivan turhakkeeksi. Hmm…

Vaunut

Aloin pohtimaan vaunujen hankkimista jo syksyllä, mikä oli ihan hyvä juttu. Ensimmäistä kertaa vaunukauppojen sivuja selatessani nimittäin lähinnä ahdistuin siitä viidakosta: on pientä ja suurta vaunua, kolmi- ja nelipyöräistä, joka suuntaan säädettävää ratasta, runkoa ja aisaa, kumi- ja ilmatäytteisiä renkaita, kaikenmaailman lisäosia… Mietin, miten ikinä osaan valita meille sopivat vaunut, kun vaihtoehtoja on niin paljon! Alun paniikin laannuttua perehdyin aiheeseen rauhassa ja yritin hahmotella mielessäni, mitä me vaunuilta mahdollisesti tarvitsemme.

Vaunutarpeen suhteen lähtötilanteemme on tällainen: asumme hissittömän talon 2. kerroksessa, tulemme kulkemaan vaunujen kanssa pääasiassa kaupunki- ja puistomaastoissa ja pidemmät matkat lähinnä julkisilla, koska omaa autoa ei ole. Näin ollen tarvitsisimme siis melko pienet ja näppärät vaunut, jotta kulkeminen kaupungilla ja julkisissa olisi mahdollisimman helppoa, ja lisäksi vaunuissa olisi oltava kevyt, helposti irrotettava ja kannettava koppaosa, jotta vauvan roudaus myös kotitalon portaissa olisi mahdollisimman vaivatonta. Myös ratasosan olisi oltava helposti kokoontaitettava ja riittävän kevyt kannettavaksi. Ehdottomasti vaunujen olisi myös oltava sellaiset, joista koppaosan voi lapsen kasvaessa vaihtaa helposti istuinosaksi, koska emme halua ostaa vaunuja ja rattaita erikseen.

Näillä spekseillä menimme jokin aika sitten piipahtamaan yhdessä vaunuliikkeessä, jossa myyjän suosittelujen myötä onnistuimme rajaamaan valinnan kahteen Emmaljungan malliin: Viking tai Super Viking. Molemmat ovat kevyitä ja näppäriä vaunuja, näin ymmärsin, ja Viking on kooltaan suorastaan pikkuruinen – vaikka vaunujen työntöaisa (olikohan tuo nyt oikea termi, siis se kahva, you know) on säädettävä työntäjän pituuden mukaan, jää koppaosa hirmuisen alas. Itse en ole 165 senttiä pidempi, mutta silti tunsin itseni jotenkin suurikokoiseksi vaunujen rinnalla – ja mieheni on minua vielä vajaat 20 cm pidempi! Nuo Super Vikingit ovat hieman kookkaammat, mutta eivät lainkaan isot nekään. Niissä kuitenkin koppaosa olisi vähän korkeammalla, jolloin vauvaa koppaan laittaessa ei tarvitsisi ihan kaksinkerroin kumarrella. Tuttavapiiristämme löytyy muutamat Vikingit ja niitä on kyllä meille kovasti suositeltu, mutta pitää nyt vielä pohdiskella päädytäänkö sittenkin noihin himpun verran suurempiin Super Vikingeihin. Mieli vaihtuu tässä melkein joka päivä, onko pienempi ehdottomasti parempi vai ei? Saapa nähdä, mihin tässä päädytään, ellei sitten innostutua vielä jostain ihan muusta merkistä/mallista. Tulisiko jollain mieleen jotain hyvää pointtia, jolla helpottaa vaunupohdintoja?

Vaunujen lisäksi haluaisin joko kantorepun tai -liinan. Näihin en ole vielä oikein perehtynyt, mutta uskon että jonkinlainen kantoväline voisi olla ihan superkäytännöllinen.

Postailen hankinnoista lisää, kunhan vain saamme niitä jossain vaiheessa oikeasti tehtyä… Sitä ennen otan mielelläni vastaan kaikenlaisia vinkkejä ja ajatuksia tarpeellisiin/tarpeettomiin hankintoihin liittyen!

Perhe Raskaus ja synnytys

Viimeisen kolmanneksen alku

Täällä sitä ollaan jo, raskauden viimeisellä kolmanneksella! Raskausviikkoja on tänään täynnä tasan 28. Tuntuu, että aika on alkanut kiitää vauhdilla ja raskausviikotkin vain vilisevät ohitse – laskettuun aikaan on alle kolme kuukautta!

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin mukavasti. Muuttomme myötä pesänrakennusviettini on nostellut päätään, ja onkin ollut aivan ihanaa laittaa uutta kotia. Vielä asunnostamme ei juuri voi päätellä, että meille on vauva tulossa, mutta pian tämäkin muuttuu – vauvahankinnoille alkaa nyt olla tilaa. Suurimmat hankinnat ovat vielä tekemättä (ja niistä tulossa oma postauksensa jossain vaiheessa), mutta olemme kuitenkin nyt aloittaneet vauvan maallisen omaisuuden kartuttamisen: tilasimme äitiyspakkauksen!

aitiyspakkaus.png

Pakkaus saapui iloksemme tällä viikolla. Saimme vielä vuoden 2016 paketin, mutta eipä tuolla meille ole niin väliä – vuosikerrasta viis, paketti on täynnä aivan ihanaa ja hyödyllistä tavaraa. Että kiitoksia vaan Suomen valtio! 🙂

Mahani tuntuu jo todella isolta, ja se onkin ottanut tässä viimeisen kuukauden aikana todellista kasvuspurttia. Hieman jo hirvittää, miten ISO mahastani vielä tuleekaan, onhan sillä vielä monen monta viikkoa aikaa kasvaa. Kävin eilen neuvolassa, ja sen perusteella SF-mittani olikin kasvanut edellisestä, 5 viikkoa sitten tehdystä mittauksesta kokonaiset 5 senttiä. Tämä kuulosti korvaani paljolta, mutta todellisuudessa kasvu on ollut todella tasaista ja normaalia – oma ”käyräni” näyttää piirtyvän jopa vähän keskikäyrän alapuolelle. En ole kovin isokokoinen, joten kai mahani sitten vaan näyttää (ja ilmeisesti vain omiin silmiini) tosi isolta, olematta sitä varsinaisesti. Painoni on kuitenkin noussut tasaisen varmasti: raskauden aikainen kilosaldoni on tällä hetkellä +8.

Eilen tosiaan olimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa uuden terveydenhoitajamme vastaanotolla. Saimme hänestä oikein mukavan, lämpimän ja luottamusta herättävän kuvan, ja uskon että hänen luonaan on mukava vierailla. Uuteen neuvolaamme pääsimme tutustumaan jo hieman aiemminkin tällä viikolla, kun osallistuimme perhevalmennuksen ensimmäiselle tapaamiselle. Tästä tulossa oma postauksensa.

Edellisessä postauksessa kerroin, että minulle on alkanut ilmaantua harjoitussupistuksia. Näitä tulee edelleen, oikeastaan joka ilta huomaan muutamaan otteeseen vatsan supistuvan kivikovaksi. Otin asian puheeksi neuvolassa, ja terveydenhoitaja kehotti seurailemaan tilannetta. Edelleenkään supistukset eivät ole yhtään kipeitä, mutta kieltämättä ne saavat minut hieman rauhattomaksi: mitä jos ne kuitenkin pikkuhiljaa kypsyttelevät kohdunkaulakanavaa saaden näin aikaan synnytyksen ennenaikaisen käynnistymisen? Kun raskausviikkojakin on vasta alle 30 olisi kyseessä vielä ihan kohtalainen ennenaikaisuus, ja soisin kyllä vauvani viihtyvän mahassani mielellään ihan laskettuun aikaan saakka. Onneksi supistuksia kuitenkin tulee vain muutamia, vain iltaisin ja kivuttomina. Mikäli ne tihentyvät, lisääntyvät tai alkavat kipeytyä, kehotti terveydenhoitaja olemaan yhteydessä. Eiköhän kaikki kuitenkin ole kunnossa.

Onko täällä muita, joilla harjoitussupistuksia on ilmaantunut jo melko pienillä viikoilla?

Perhe Raskaus ja synnytys