Vihlaisuja ja yllätysoksu – 12. raskausviikon tunnelmia
Jälleen on yksi raskausviikko vierähtänyt, nyt meneillään on laskutavasta riippuen 12+1 tai 11+4 (viim. menkojen perusteella, varhaisultran perusteella). Ensi viikolla nt-ultrassa selvinnee tarkemmin, kumpi laskutapa vastaa todellisuutta enemmän.
Tällä viikolla raskausoireiluihini tuli yllättävä käänne. Sopivasti olin edellisessä postauksessani ehtinyt julistaa olevani yksi niitä onnekkaita, joiden ei raskauden aikana tarvitse oksennella, kun tällä viikolla pääsinkin makuun siinäkin (kirjaimellisesti..). Aamupalat ovat tulleet parina päivänä ylös välittömästi syömisen jälkeen, tuosta noin vaan. Huvittavaa (ja toki erittäin positiivista!) kuitenkin on se, että noihin ei liity mitään pahoinvointia tai ennakoivaa yökötystä: pelkkä huomio vaan että ”jahas, ruoka taitaakin tulla takaisin” ja sitä seuraava välitön täystyhjennys. Ei auttanut muu kuin syödä aamiainen uudestaan, rauhalliseen tahtiin. Kalliiksihan tämä tulee, jos tässä on nyt useinkin alettava syömään kaksi ateriaa peräkkäin, kun ensimmäinen päätyy suoraan vessanpönttöön! Huvittavaa mun mielestä on myös se, että eikö raskauspahoinvoinnin pitäisi alkaa yleensä tässä vaiheessa pikemminkin helpottaa eikä vasta alkaa?
Vähemmän huvittava juttu tällä hetkellä ovat alaselän kivut, joista myös viime postauksessani mainitsin. Muutama päivä ehti mennä ilman mitään kipuja, ja jo melkein unohdin niitä koskaan olleenkaan. Eilen vihlaisut kuitenkin tekivät erittäin kipeän paluun. Hetkellisesti en pystynyt edes kävelemään, kun vihlaisut tuntuivat niin pahoilta! Kipu paikantuu oikean pakaran ”sisään”, ristiluun alueelle, ja liittyy oikean jalan liikkeeseen. Tänään piti jättää menemättä töihinkin, koska kivut tuntuvat edelleen ja työni on semi-fyysistä. Pitänee varmaan soitella huomenna lääkärille.
Huolettaa kovasti, tulevatko kivut helpottamaan jossain vaiheessa, ja pystynkö itse tekemään asialle mitään? Liike ja rasitus tuntuvat lisäävän kipua, levossa kipu ei tunnu. Toisaalta pelkään kuitenkin, että syynä kipuihin on alunperin vähäinen liikkumiseni ja huono tukilihaksisto. Olen ollut aina tosi huono ja laiska liikunnan harrastaja, mutta silti kuitenkin melko hoikka. Motivaatiota liikuntaan ei siis ole koskaan tarvinnut hakea painonhallinnasta ja siksipä kai en olekaan ”kokenut tarvetta” rehkimiseen. Samaan aikaan olen kuitenkin sulkenut silmäni liikunnan kokonaisvaltaisilta hyödyiltä ja tärkeydeltä oman terveyteni kannalta, ihan kuin asia ei koskisi minua.
Viime aikoina jumppailut ovat taas tipahtaneet arjesta pois kokonaan (onneksi sentään hyötyliikuntaa harrastan edelleen), ja tunnen tästä kauhean huonoa omatuntoa: tiedän erittäin hyvin kuinka tärkeää liikunta olisi raskauden aikana! Nyt tuntuu, että nämä kivut ovat ikään kuin rangaistus minulle siitä, etten ole pitänyt kunnostani parempaa huolta. Hävettää. Kunhan tämä kivun ”akuuttivaihe” on ohi, on ruvettava oikeasti tekemään jotain, edes käymään kävelyillä useammin. Vähän olen jo netistäkin etsiskellyt jotain hyviä raskausajan jumppaohjeita ja -videoita, nyt ei vaan enää riitä että pelkästään katselen niitä… Toivottavasti kivutkin sitten pikkuhiljaa helpottaisivat.
Kaikki tsemppaus ja vinkit liikunnan suhteen ovat erittäin tervetulleita!