Terveisiä kuumeluolasta! Täällä hoivaillaan kuumeista taaperoa jo kolmatta päivää. Ollaan jouduttu tosin olemaan alkuviikko minityyppien kanssa paossa kotoa keittiön lattiarempan takia. Onneksi mun vanhemmat asuvat aika lähellä ja ottivat meidät vastaan. Sain vähän apua potilaan hoidossakin, vaikka kuume ei silloin vielä niin paha ollutkaan. Lattia on valmis, mutta kuumetta riittää yhä. Yöllä poika oli aivan hohkaavan kuuma, mutta aamulla hiukan parempi. Kiitos lääkkeiden.

Ärsyttävintä on koittaa saada päivät jotenkin kulumaan ja taapero viihtymään. Se ei nuku yhtään normaalia enempää ja lääkkeet laskeen kuumeen, mutta kuumesta aiheutuvaa ketutusta se ei poista. Kaikkea harmittaavaa tuntuu sattuvan jatkuvasti: milloin lusikka tippuu kädestä, milloin kaatuu taaperokärryyn tai kompastuu matonreunaan. Näistä seuraa tietysti lohduton itku ja harmitus, kun kaikki menee pieleen ja on kurja olla. Poika on tosi raasu, ja istuu paljon sylissä. Välillä kyllä alkaa oma pinna kiristymään huonosti nukutun yön, jatkuvan valittamisen ja kotiin sulkeutumisen myötä. Nyt kyllä vaan niin toivon, että pötkö paranee pian ja päästään taas normitouhuihin. Erityisen mieluusti nukkuisin öisin.

Täällä on otettu kaikki mahdollinen viihdearsenaali käyttöön. Kaikki kirjat on kaivettu esiin, Teletappi DVD pyörii lähes taukoamatta, padia saa käyttää ja katsella äidin puhelinta. Lelut eivät nyt tunnu kiinnostavan, eikä mikään ihme kuumepotilaalta. Ollaan käyty suihkussa ja kylvetty, mitä vaan mikä saa pojan tyytyväiseksi edes hetkeksi. 

Olen panostanut myös omaan jaksamiseen. Herkuissa ei nyt todellakaan pihistellä ja kodin siivouksen olen päättänyt siirtää hamaan tulevaisuuteen. Päiväuniaika on äidin lepohetki, eikä sitä vietetä tekemällä mitään nihkeetä.  Luen, nukun tai katson telkkaria. Illalla on vielä joogatunti. Josko tämä tästä taas ja täytyy kyllä olla onnellinen, että pystyttiin terveinä loman ajan. Itku pitkästä ilosta vai miten se nyt meni.