Myrskyä
Tunteissa myrskyää, jännittää ja pelottaa.
Ensi kuun puolessa välissä päästään ensikäynnille lapsettomuustutkimuksiin. Aika tuli nopeammin kuin osasin kuvitellakaan, ei jouduttu jonon perälle vaan päästiin ohituskaistalle.
Välillä murhe lapsettomuudesta on tuntunut liian painavalta kantaa. Nyt koen, että sitä murhetta kantaa meidän kanssamme joku – vaikka tutkimukset eivät ole vielä edes alkaneet.
Silti jännittää. Ja pelottaa. Ehkä enemmän hyvällä kuin pahalla tavalla.
Ei pysty elää hetkessä. Odottaa ensikäyntiä – aivan kuin sielä nyt vielä mitään ihmeitä tapahtuisi.
Onneksi työt pitää kiireisenä, arkipäivät kuluvat yhdessä hujauksessa.