Seitsemäs askel
Viime sunnuntaina ystäväni Joanna vei minut Linnanmäelle viettämään ei niin riehakasta päivää. Puhuimme reissusta jo aiemmin ja olimme sopineet yhdestä päivästä, mutta juuri sille päivälle osuivat älyttömät rankkasateet joten päätimme siirtää reissua myöhemmäksi. Koko Lintsireissukeskustelu alkoi varsin hassusti, kun sain Joannalta viestin, että hän haluaisi pyytää minut seurakseen, mutta ei uskalla. Ihmettelin, että minkä takia muka ei ja sain vastaukseksi koska olen hullu. Biletytön leima tuo mukanaan myöskin seikkailijan ja se tarkoittaa yleisesti ilmeisesti sitä etten pelkää mitään.
Paitsi että pelkään, kuollakseni pelkään korkeita paikkoja.
Tämän kerrottuani Joanna totesi että siinä tapauksessa olenkin parasta mahdollista seuraa, sillä tosiaan korkeuksiin sinkoavat laitteet ovat pois laskuista, kuten myös kaikenmaailman Kieputtimet ja muut vemputtimet raskauden takia. Mietimme hetken aikaa pitäiskö seuraan pyytää muitakin, mutta tulimme siihen tulokseen, että parempi mennä kahdestaan koska silloin on helpompi liikkua ja laitteisiinkiin mennään melkeinpä aina pareittain.
Aloitimme päivän maailmanpyörästä eli Rinkelistä, huolimatta korkeanpaikankammostani. Rinkeli on kovin mukava, jos ei erehdy katsomaan alas. Joten tsemppasin itseni katselemaan lähinnä Helsingin kattoja ja Joannaa. Luulin muuten, että kierroksia on vain yksi, mutta eipä niitä sitten ollutkaan ja muutama kierros vedettiin ympäri hieman vauhdikkaammin. Vitsailimme siitä ettemme koskaan pääse Rinkelistä pois ja Joanna käskikin minun valmistautua synnyttämään laitteessa. Niin ei kuitenkaan tarvinnut tehdä ja pääsimme turvallisesti alas.
Rinkelin lisäksi listallamme oli teekupit, jotka on typerästi nimetty Kahvikupeiksi, keinut ja Linnunrata. Mietin Kahvikuppeja hetken aikaa, sillä sen lisäksi, että ne pyörivät alustaa ympäri, menevä ne samalla oman akselinsa ympäri ja vielä lisäksi kolmen seteissä pientä ympyrää. Bongasin kuitenkin alustaan kiinnitetyt versiot ja pyysin, että menisimme sellaiseen etten kärsisi loppupäivää huonovointisuudesta. Näin sitten teimme.
Kuten Joannan, myös yksi minun lempparilaitteista (voiko sitä sanoa edes laitteeksi?) on Keinut. Jos suunnittelen reissua Särkänniemeen tai Linnanmäelle assosioin sen aina heti Keinuihin joita rakastin lapsena. Lapsuuteni huvipuistoreissut eivät olleet kovin glamoureja sillä suurimman osan vietin niistä yksin, vaikka reissu olisi tehty koululuokan kanssa. Koulukiusattu ja erilainen, eipä siihen muuta lisättävää. Tällä kertaa Joannan suurin huolenaihe oli, että putoavatkohan neitokaisen kengät, mutta onneksi ne pysyivät jalassa. Jossain vaiheessa kuulin Joannan huutavan minulle, että pelottaako minua koska olemme kuitenkin ”korkealla” ja vastasin että ei, mutta mietippä jos nämä ketjut katkeavat. Aina pieni pelko takaraivossa.
Ja niin se Linnunrata. En ole vuosikausiin käynyt siinä, enkä kuollaksenikaan muistanut millainen rata on kyseessä. Suostuin kuitenkin siihen tulemaan, sillä kyseessä on sisävuoristorata ja teemana avaruus ja tähdet jotka edelleen kiehtovat minua suuresti. Jo kun odottelimme vuoroamme ja kuulimme muiden kiljuvan radalla mietimme, että olikohan tämä nyt fiksua. Pokka ei kuitenkaan antanut periksi enää siinä vaiheessa poistua paikalta joten päädyimme kiljumaan kurkkumme käheiksi kun vaunu tiputti meidät mustaan aukkoon. JOANNA PERKELEEEEEEEEE kaikui kanssamatkustajien korvissa ja Joanna vieressäni pystyi vaan hokemaan oh my god, oh my god. Hulvatonta. Takanamme istunut pariskunta nauroi itsensä kipeäksi, en sinäänsä ihmettele.
Muuta mainitsemisen arvoista on varmaan se, että periaatteessa huijasin Joannan Hurjakuruun ja kärsin siitä itse. Väitin ettei laitteessa kastu, kun se vaan kivasti kelluu pitkin jokea, unohdin totaallisesti kaksi isoa vesiputousta. Tuloksena se, että oma pyllyhän siinä sitten kastui. Joannaa nauratti kovasti että pakenin jossain vaiheessa hänen kylkeensä, kun meinasin päätyä suoraan vesiputouksen alle. Buahahah.
Kaikenkaikkiaan päivä oli ihan huikea, sopivan erilainen verrattuna näihin perinteisiin joita tässä on nyt muutaman kuukauden ollut ja parasta oli viettää Joannan kanssa laatuaikaa ihan kahdestaan. Kiitoksia siis J !