20. askel: syväkosteutta hiuksille

*Postausksen tuotteet saatu blogin kautta*

Kuulun niihin onnekkaisiin joiden hiukset kasvavat normaalia nopeammin ja ovat aina olleet äärettömän paksut sen lisäksi, että minulla tuntu olevan suotu neljän ihmisen hiukset määrän perusteella. Edelleen naurattaa joka kerta, kun kampaajalle eksyn, sillä joka kerta minulle taivastellaan hiusteni määrää ja paksuutta. Olen kuullut jopa, että sukujuureni on pakko olla muualla, kuin Suomessa, sillä suomalaisilla ei tällaisia hiuksia ole. Sen lisäksi luonnollinen hiustenvärini on täysin blondi. Itseasiassa juuri sellainen blondi, jota monet havittelevat purkista, mutta itse en siitä oikeastaan ikinä ole pahemmin pitänyt sillä se saa minut näyttämään ERITTÄIN Eloveena-tytöltä. Ulkonäkö ei tuolloin mätsää yhtään puheideni tai käytökseni kanssa. Heitänkin usein vitsinä, kun hiusteni väristä tulee puhetta, että hiukseni ovat yhtä mustat, kuin sieluni. Heh heh.

21469_10151655872729335_985810173_n_0.jpg

Olen aina innokas testaamaan uusia tuotteita, varsinin brändeiltä joista olen aiemmin kovasti pitänyt ja täten ovat tuttuja minulle jo entuudestaan. Nyt sain mahdollisuuden testata Doven kesään 2014 uutuuksia ja olen, ehkäpä vähän rakastunut. Sain itseasiassa testiin kaksi tuotelinjaa joista toinen on nyt jäänyt ihan vakiokäyttööni. Mieskin on otaanut Dovet käyttöön, joskin toisen linjan kuin minä ja hiljaa itsekseni hieman hämmästyin tätä asiaa, sillä aiemmin hän on vannonut perinteisen Erittäin Hieno Suomalainen Shampoo- sarjan nimeen.

Ihan aluksi on pakko sanoa siitä, että raskaus on herkistänyt minut kaikille tuoksuille, enkä tällä hetkellä pysty esimerkiksi kaikkia hajuvesiäni käyttämään ja osa hiuslakoista lemuaa mielestäni ihan kamalalle. Jotain kertoo myös se, että tuoreen kahvin tuoksu sai minut melkein oksentamaan. Silti olen aina, ihan joka kerta ensimmäisenä haistelemassa tuotteita jos vain mahdollista, itseasiassa teen tätä myös huulipunille ja -kiilloille. Nyt tosin teen sitä hieman pelonsekaisin tuntein, mutta tässä kohtaa aivan turhaan. Dove Pure Care Dry Oil -tuotesarja tuoksuu hennosti, mutta ei liian voimakkaasti. Tuoksu ei huumaa, eikä varsinkaan tyrmää minua, tämä erittäin hyvä! Yllätyin shampoon väriä joka on itseasiassa kultainen! Olen niin tottunut valkoisiin tuotteisiin, että aloin melkein nauramaan kun tuotetta ensimmäistä kertaa testasin.

img_6068_0.jpg

Otin nimenomaan Dry Oil -tuotteet testiini, sillä ne sisältävät afrikkalaista macadamiaöljyä jonka tarkoituksena on syväkosteuttaa hiuksia ja saada ne tuntumaan silkkisemmiltä. Omat hiukseni ovat varsinkin latvoista kärsineet kovastikin jatkuvasta värjäyksestä sekä kihartelusta, enkä ole ehtinyt niitä nyt leikkauttamaan joten kaikki apu vaurioituneille hiuksille otetaan vastaan. Sarjan shampoon on tarkoitus puhdistaa hellävaroen ja tehdä niistä sileät, ilman että lopputulos on latistunut ja hoitoaine taas kosteuttaa ja siloittaa. Minulla on hieman huonoja kokemuksia silottavista tuotteista, sillä usein ne tekevät hiukseni sähköisiksi. Dry Oil sen sijaan ei sitä tee, mutta hiukset ovat helposti harjattavissa ja kiiltelevät kauniisti kuivuttuaan. Ja toki naisena ihan vähän ilahdun siitä, että kullanväriset pullot tuovat ihan hippuriikkise ylellisyyttä suihkuhetkeen.

img_6060.jpg

Mies sen sijaan oli ”salaa” käynyt testaamassa toista tuotesarjaa joka on saanut nimekseen Dove Oxygen Moisture ja se sopii erittäin hyvin juurikin suomalaiselle hiustyypille, sillä tarkoitus on tuoda kosteutta ja runsautta Pohjoismaissa tyypilliselle ohuelle hiustyypille. Sarjan tuotteet on valmistettu Oxyfusion-teknologialla, jonka hiuksia hoitavat yhdisteet sisältävät hapetetta. Hiukset saavat kosteutta ja luonnollista tuuheutta. Tähän sarjaan kuuluu itseasiassa shampoon ja hoitoaineen lisäksi vielä tehohoito joka tuo mukanaan vielä lisää syväkosteutusta.

img_6052.jpg

Kaiken kaikkiaan Doven uutuudet olivat jälleen kerran ilo saada testiin (olen tuotteita siis aiemmin testaillut wanhan blogini puolella) sillä ne eivät tälläkään kertaa olleet pettymys. Mukavinta oli huomata, että miestäkin kiinnostaa edes jonkin verran uudet tuotteet jotka kylppäriin ilmiintyvät ja että hänkin niistä piti.

Kauneus Oma elämä Hiukset Testit

19. Askel: Maanjäristyksiä ajatuksina.

Välillä tunnen oloni kovin ulkoupuoliseksi ja erilaiseksi, kun selaan Facebookin äitiys-, odottaja- ja kaikenmaailman lapsiryhmiä. Tuntuu, että jokainen ympärillä oleva nainen joka on ollut raskaana, tai on nyt raskaana on täysin sinut uuden roolin kanssa. Minä en kuitenkaan ole. Vaikka odotan lasta, enkä haluaisi missään tapauksessa, että saisin keskenemenon tai vastaavaa, on tämä asia edelleen täysin käsittämätön minulle. Miten ihmeessä minun pitäis osata olla jotain mitä en ole ikinä ennen ollut? Jotain mihin en ikinä uskonut, että minut on edes luotu?

Olen aina ollut maailmanaparantaja. Unelmoinut muutoksesta ja jalanjäljen jättämisestä tämän planeetan hyväksi. Olen ollut kasvissyöjä monta vuotta ja jo nuorena eläinten oikeudet ovat kiinnostaneet minua ja olen touhunnut niiden puolesta enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Kirjoittaminen on ollut minulle henkireikä, on sitä edelleen. Olen unelmoinut urasta Briteissä, seikkailuista Euroopassa, uusien ihmisten kohtaamisesta, kokemuksista. Kaikesta sellaisesta joka tuntuu juuri nyt, tällä hetkellä, täysin utopistiselta.

Tuntuu, että raskauden myötä minun pitäisi luopua itsestäni, luoda itseni täysin uudelleen. Muodostaa identiteettini jonkun muun hyväksi. Rakentaa itsestäni se myyttinen Äiti-ihminen, joka on kuin maaginen satuolento. Päätökset pitää tehdä niin, ettei niistä vaan koidu haittaa lapselle tulevaisuudessa. Omat unelmat, toiveet ja haaveet pitäisi heittää romukoppaan ja keskittyä siihen, miten saan toisen ihmisen elämän alkuun niin, että hänellä on mahdollisuudet kaikkeen. Minun pitäisi sopeutua siihen äitiysmuottiin ja olla aikuinen. Lopetta haihattelu ja unelmointi ja keskittyä tähän hetkeen, tai siltä se ainakin tuntuu.

Ystäväni eivät enää kysy, että mitä MINULLE kuuluu vaan puhuvat meistä ja silittelevät vatsaani. En ole yksikkö, olen monikko, niinkuin jotkut ällösöpöt pariskunnat. En ole minä. En ole Mirppu, Mira, Mirputin, biletyttö, seikkailija, olkapää, paras ystävä, hyvä ystävä. En ole mitään niistä. Olen vain tuleva äiti. Astia jossa kannetaan uutta elämää ja kaikki odottavat, että se syntyy tähän maailmaan. Minä omana itsenäni olen merkityksetön. Vointiani kysytään ainoastaan, jotta saataisiin tietää, että vauvalla on kaikki hyvin.

Samalla olen siirtynyt siitä naisesta johon otettiin yhteyttä, kun haluttiin villi viikonloppu tai uusia kokemuksia, siihen naiseen johon ei vain oteta yhteyttä. Koska en nykyään osaa puhua muustakuin parisuhteestani ja raskaudestani. Ymmärrän sen, mutta toisaalta minua surettaa se, kuinka moni on jo nyt jäänyt kelkasta. Kuinka moni on unohtanut minut koska en juo, koska en notku baareissa ja flirttaile miesten kanssa aamuyön tunteina. Nyt olen vain jatkuvasti väsynyt, päätäni särkee tai olen ihan pihalla. Sen takia joudun perumaan sovittuja näkemisiä ja kaikki eivät sitä ymmärrä, tai halua ymmärtää. Eivätkä sitä, etten jaksa välttämättä lähteä kaupunkiin asti. Näkisin mielelläni luonamme, mutta tuntuu mahdottomalta pyytää ketään tänne, koska kuka oikeastaan haluaisi viettää aikaa kanssani koska elämäni on tylsää ja minä olen tylsä?

Ennen rakastin tyttöjen iltojen järjestämistä, tai ylipäätään heiluin mielelläni erilaisten tapaamisten järkkääjänä, mutta nyt kun mietin viikonloppuna kuinka mukavaa olisi pitää tyttöjen ilta seuraava ajatukseni oli, että höh kukaan ei varmaan haluaisi tulla, koska iltoihin liittyy aina alkoholi, paitsi nyt. Ja mistä minä puhuisin? Siitä kuinka paljon ärsyttää, kun yritän saada ystäviä kiinni viikonloppuaamuisin, mutta en saa koska he nukkuvat humalaa pois? Itsekästä. Siitä kuinka paljon minua pelottaa se, ettei minusta tule sellaista äitiä, kun pitäisi? Ei ketään kiinnosta. Siitä miten tuntuu etten enää tiedä kuka olen? Hae ammattiapua. Juuri nyt, tällä hetkellä, tätä näpytellessäni, minusta tuntuu, että olen puhtaasti yksin.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Syvällistä