18. askel: Perfektionistin tunnustuksia

Olen monella tapaa perfektionisti, täydellisyyden hakuinen ihminen jonka vaikea myöntää itselleen ettei aina voi olla kaikessa täydellinen. Rakastan järjestystä, aakostusta, vuosilukujen mukaan järjesteltyä, parillisia asioita. No itseasiassa jos ollaan rehellisiä olen kai hieman pakkomielteinen sen parillisuuden kanssa. Ostan käytännössä kaikki suuremmat määrät parillisina. Jugurtit, irtokarkit, hedelmät… Leffateattereissa ja lätkämatseissa valitsen paikkani niin, että rivin ja penkin numeroiden yhteenlaskettu summa on parillinen. Joku voisi sanoa, että minulla on OCD, mutta koska nämä asiat eivät millään tavalla rajoita elämääni, en ole asiaa sen enempää pohtinut.

Syömishäiriö aikoina halusin tavoitepainoni aina oleva parillinen luku, sitten BMI:n piti olla parillinen luku ja lopulta koko homma karkasi käsistä. Painoni on aina ollut minulle arka aihe ja yksi este matkalla täydellisyyteen. Olen aina ollut liian laiha, liian läski, liian lauta, liian sitä ja tätä. Ainakin omasta mielestäni. Vertailukohtia on jatkuvasti ja aina petyn itseeni. Joka kerta. Niin nytkin, raskauden aikana. Surffailen Facebookissa raskaana olevien ryhmissä ja tunnen suunnatonta syyllisyyttä siitä, ettei minun raskausmahani vielä näillä viikoilla (RV17) näy kunnolla. Että näytän vain hyvin syöneeltä. Tunnen kateutta muita kohtaan ja vihaa itseäni kohtaan, koska tämä on asia johon en voi vaikuttaa.

kuva_otettu_20.09.2014_klo_17.32_2.jpg

Tai voisin varmaan jos söisin tajuttomia määriä epäterveellistä ruokaa, mutta en ole sellainen. Toki syön karkkia ja sipsejä ja herkkuja ja vastaavaa, mutta en voisi ikinä elää epäterveellisellä ruualla, koska se saa minut voimaan huonosti. Miehelläni oli joskus teoria, jonka mukaan syömishäiriöön sairastuvat ihmiset sairastuvat oikeasti siksi, että meille tarjottava ruoka on yksinkertaisesti niin huonoa. Loppuun asti tuotettua. Lihoiksi menevälle karjalle syötetään GMO-rehua, vaikka syöpäriskit tiedetään. Suolan määrä ruuissamme on järjetön. Puhumattakaan lisäaineista. Harva enää osaa oikeasti kokata kotona tuoreista raaka-aineista hyvää ruokaa. Kuitenkin, pointtini oli, että saisihan sen mahan kasvamaan hurjaa vauhtia syömällä.

Kyselen tutuiltani jotka ovat, tai ovat juuri olleet raskaana koska heidän mahansa alkoi näkymään, huolimatta siitä, että minulle on alusta asti sanottu, että luultavasti oma mahani ei tule kovin iso edes olemaan. Ruumiinrakenteeni vain on sellainen. Osa ei tätä mahakateutta ymmärrä, koska maha hankaloittaa elämää tietenkin. Mutta kyse ei olekaan siitä, vaan siitä että olen äärimmäisen kilpailuhenkinen ja erityisesti olen jatkuvassa kilpailussa itseäni vastaan. On aina asioita joissa haluan olla hieman parempi. Nyt kyse on raskaudesta. En koskaan riitä itselleni.

Suhteet Oma elämä Höpsöä Syvällistä

17. askel: painavia sanoja

Viime viikolla Twitterini feediin ilmestyi muutama hämmentävä twiitti Veeralta joista minun oli pakko kysäistä. Twiitit oli merkattu hashtagilla #lapsisesksiturismi joka jo pelkästään sanana nostaa niskavillani pystyyn. Kysäistyäni mistä on kyse, sain tietää että twiiteissä oli kyse uuden sivun lanseerauksesta joka käsittelee nimenomaan tätä aihetta. Ajatuksena lapsiseksiturismi on minulle puhtaasti käsittämätön, mutta käsitellään nyt kuitenkin sivustoa ja aihettaa laajemmin.

Sivusto kantaa nimeä Liian pahaa ollakseen totta ja sen ylläpidosta vasta Reilun matkailun yhdistys. RMY:n tavoite on edistää vastuullista matkailua tiedottamalla reilun matkailun periaatteista matkailijoille ja matkailualan toimijoille. Yhdistys haluaa herättää vuoropuhelua eettisistä valinnoista ja niiden merkityksestä matkailussa sekä kotimaassa että ulkomailla. Asiantuntija apuna tälle kampanjalle toimii Lasten perusoikeudet ry joka tekee esimerkiksi arvokasta työtä lapsikauppaa vastaan.

Lapsiseksiturismi on asia jota ei hirveästi ainakaan omiin silmiin ole mediasta noussut esille. Paljon enemmän jaksetaan jauhaa homojen adioptio-oikeudesta (jonka puolella olen) ja siitä kasvaako lapsista ”vinksahtaneita” jos heillä on kaksi isää tai kaksi äitiä. On naurettavaa, miten paljon tätä asiaa nostetaan esiin nimenomaan negatiivisessa valossa ja tällaiset asiat jotka ovat oikeasti tärkeitä ja oikeasti vaikuttavat lapsen emotionaaliseen kasvuun vahingoittavasti jätetään syrjään.

reilumatkailu_facebook_sharedlink.jpg

Lyhyesti tiivistettynä kyse on siitä, että matkan tarkoituksena on seksuaalisesti hyväksikäyttää kohteessa asuvia tai oleskelevia paikallisia lapsia. Toki on myös näitä jotka vain ns. tarttuvat tilaisuuteen tai jollain tapaa ajautuvat siihen, mutta toiminta on joka ikisessä tapauksessa yhtä tuomittavaa. Vaikka ajatus tuntuisi kuinka kiehtovalta ja tulisi mieleen, että vaikka omassa kotimaassa asia olisi kiellettyä ja kohteessa jotenkin ”sallitumpaa” on kyseessä kuitenkin AINA pedofilia. On käsittämätöntä, että on arvioitu että 2-3 MILJOONAA lasta maailmanlaajuisesti joutuu matkailijoiden seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joka vuosi.

Omassa päässäni pohdin ehkä enemmän näitä ”vahingossa tilanteeseen päätyviä” matkaajia. Miten ihminen joka tietää, että jokin asia on kotimaassa tuomittavaa, kiellettyä ja totaallisen väärin voi kuvitella, että reissun päällä se olisi jotenkin sallitumpaa? En ymmärrä. Pedofilia on asia jota en ymmärrä, en mitenkään, millään tasolla vaikka sanotaankin, että se on sairaus. Olkoonkin sairaus, mutta en ikinä milloinkaan voisi verrata sitä esimerkiksi diapetekseen. Kysessä on kuitenkin puolustuskyvytön lapsi, joka vammautetaan henkisesti, mahdollisesti fyysisestikin ja traumatisoidaan koko loppuelämänsä ajaksi. Hetken huvin vuoksi. 

Toki ihan täällä Suomenkin kamaralla tapahtuu P A L J O N pedofilia tapauksia ja näistä onkin ollut viime vuosina lähes jatkuvalla syötöllä jokin tapaus mediassa esillä ja hyvä niin. Eräs ystäväni katsoi jokin aika sitten dokumentin pedofiilipapista Jenkeissä ja kysäisi minulta, että onkohan näitä Suomessakin. Surullista mutta totta, että kyllä vain on. Viimeisen parin vuoden sisällä muistan lukeneeni ainakin valmentajasta, laulun opettajasta ja omasta äidistä jotka ovat käyttäneet lapsia seksuaalisesti hyväkseen. Sairasta. Totaallisen sairasta. Uskoisin kuitenkin, että useimmiten näissä tapauksissa on kyse jonkinlaisesta alistamisesta ja siitä saatavasta mielihyvästä.

Jenkeissähän taitaa edelleen olla käytössä elokuvista tuttu pedofiilikartta, eli kartta johon tuomitut seksuaalirikolliset ja heidän elinpaikkansa on merkitty. Näin esim lapsiperheet voivat tarkistaa ympäristön, kun harkitsevat muuttoa. Miksi ihmeessä tällaista ei ole Suomessa? Välillä tuntuu että yksityisyyden suoja on aivan naurettava ja suojelee täysin vääriä ihmisiä. Ymmärrän ettei uhrien ja heidän omaistensa nimiä levitellä julkisuudessa, mutta kyllä minusta jokaisen meidän oikeus olisi saada tietää jos naapurissamme asuu tuomittu seksirikollinen. On rikos tapahtunut sitten Suomessa tai ulkomailla. Tai oli kyse sitten ”yhden kerran hairahduksesta” tai pitemmästä tapahtumaketjusta.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta