Huomenta kaikille ruutujen toiselle puolen, tänään heräsin varsin hyvällä mielellä sillä eilinen ilta kului Nordiksella HIFK:ta kannustamassa. Kyseessä oli meidän osaltamme SM-liigan avausmatsi ja voitto tuli kotiin, vaikkakin olin aivan varma ensimmäisen erän jälkeen, että pojat heittävät hanskat tiskiin jo kauden alussa. Viime vuodet ovat olleet vaikeita meille, kokoonpanot ovat niin ja näin, kuten myös tänä vuonna. Riveistämme löytyy kokemattomia ensimmäistä tai toista kautta liigajäillä pelaavia poikia, mutta sanoinkin jo Twitterin puolella, että joukkueen rinnalla seistään alusta loppuun. Hyvinä ja huonoina aikoina. Ja eilen lähdin kotiin kyllä helvetin ylpeänä. Loistava avaus kaudelle ja erityisen minulle tästä pelistä teki se, että mukanani oli ystäväni Eliott jolle tämä oli ensimmäinen peli Suomessa. Mahtavaa!

Blues painoi päälle ensimmäisen erän ihan hulluna, tuntui että pikkuveljellä oli kunnon tappeluhalu ja verenhimo suussa sillä taklaukset ja agressiivisuus oli sitä tasoa. Se huomattiin myös rangaistuksissa, sillä Bluesin puolelta joku istui jatkuvasti jäähyllä, välillä hyvin turhista ja typeristä syistä. Ja mikä ihmeen into pojilla oli yrittää tappaa meidän maalivahti? Husso parka. Onneksi pojat olivat sitten heränneet jo toisessa erässä ja saatiin kaksi maalia aikaan iha peräjälkeen, alle minuutin sisään! Kolmanteen erään lähdettiinkin siis 2-2 tilanteesta. Kolmas maali meidän osalta tuli siis kolmannessa erässä ja pidättelin hengitystäni viimeiset sekunnit, koska Blues painoi niin tiukasti päälle.

Anyways tämäkin liittyy meidän Supervauvaan koska tämähän oli nyt sitten vaavan ensimmäinen liigapeli! Äidinmaidosta tulee rakkaus lajiin ja toivottavasti saan olla ylpeän HIFK-fanin äiti. Mieheni tosin taitaa olla enemmän Bluesin kannattjia ihan jo siksi, että asumme Espoossa, mutta minun sydämeni sykkii edelleen stadin kuninkaalle. Eliott yllätti minut pelissä ostamalla Supervauvalle ensimmäisen tutin! Punaisen HIFK-logolla varustetun johon mies sanoikin sitten kotona puhtaasti ”no voiham helvetti…”. Ostoslistalla on myös HIFk bodyt jollaisen näimmekin eräällä vauvalla erätauon aikana, niin söpö!

Melkein tuli oikeasti tippa linssiin, kun erätauolla tuli bongailtua kokonaisia perheitä jotka olivat pukeutuneet HIFK:n väreihin. Minäkin haluan!