Huhhei, kiirettä on pitänyt! On ollut juhlia järjestettävänä ja paljon ihania ystäviä tavattavana. Sillä seurauksella, että mitään erikoisia puuhailuja ei olla ehditty oikein tekemään.
Joka tapauksessa ajattelin jakaa täällä puuhan, joka on antanut hyvin armonaikaa kokkailujen ym. aikana. Niin yksinkertainen ratkaisu, niin kauan kesti itselläni tajuta.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Valitettavasti vain aika paljon äänekkäämmin.
Yksivuotiaalle on joskus aivan mahdotonta keksiä tekemistä. Motoriikassa ja ohjeiden sisäistämisessä olemme päässeet sille tasolle, että laita lelu kippoon toteutuu kohtalaisen hyvin. Uskaltauduin siis onnistuneen vapaapudotusleikin jälkeen kokeilemaan jotain hieman hienompaa motoriikkaa vaativaa.
Kyseessä niinkin jännittävä lelu, kuin laatikko, johon sujautetaan nappeja.
Tämän voi toki toteuttaa jollain muullakin tavalla, mutta tyhjä kirsikkatomaattirasia ja ylijäämänapit olivat helppo ja nopea ratkaisu.
Leikkasin kanteen nappien mentävän reiän ja laitoin punaisesta pahvista taustan, jotta reikä erottuu helpommin.
Kaunishan tuo ei ole, mutta eipä tuo poika tunnu kauneusarvoista kauheasti piittaavan.
Hieman liian haastava tuo pieni reikä vielä oli, mutta yritys oli kohdallaan. Pienet napit olivat lisäksi aivan äärimmäisen mielenkiintoisia sekä rasian sisä- että ulkopuolella. Kerran yritti nappeja maistaakin, mutta meillä onneksi pahin kaiken syömisvimma on jo ohi. Näitä ei nimittäin tekisi mieli kaivaa ruokatorvesta.
Tällä tavoin sekavasti se leikki sitten sujui. Mielenkiinnolla kokeillaan uudelleenkin motoriikan kehittyessä.
