Viiden tähden illallinen

Tuli käytyä isän luona. Ei ollut sisustus paljoa muuttunut: edelleen komeili meikän luokkakuvat kirjahyllyssä. Kuvia koristaa luokkatunnusten lisäksi diagonaalisti, haalealla sanatoisto ’koevedos’. Yhtenä vuonna sain potrettitarra-arkin itselleni. Siitä samaisesta ekan luokan pärstäkuvakokoelmasta tuli vaihdettua luokkalaisten kaa vielä kutosellakin. Voi lapsuus! Muistan kun lääkäri selitti useasti puhkeavaa virtsatientulehdusta huonoilla geeneillä, kun totuus oli, ettei faija koskaan pitkillä kävelyillä tohtinut viedä pissahätäistä tytärtä maksulliseen vessaan. Yhdestä asiasta olen silti kiitollinen: Kuvisarvosanani oli aina kymppi. Kun pienenä toivoin koiraa tai hevosta, faija sanoi, että jos piirrän oikein aidonnäköisen eläimen ja laitan piirrustuksen yöksi ikkunanlaudalle, se herää henkiin. Jonain vuonna taito toi stipendinkin, ja sehän sai faijan ylpeydestä kyyneliin. Verottomat tulot, ah!

Isän luona jos haluaa käydä vessassa, mutta huomaa tilan olevan varattu, tulee oveen koputtaa kaksi kertaa. Se on koodikoputus, jonka tarkoituksena on saada pöntöllä istuva tietoiseksi siitä, ettei vetäisi vessaa, sillä sinne on hetiperään tulossa toinen ja näin ollen voi kaksi vetäystä säästää yhdeksi. Siellä on myös jääkapin ovessa valokuva jääkaapin sisällöstä: jottei ovea tarvitsisi avata, vain katsoakseen mitä sieltä löytyy. Sitten kun sieltä on jotain napattu, tulee tuote yliviivata kuvasta. Isän luona ruokapöydässä syödään. Silloin töitä tekee makuaisti, eikä näöllä ole virkaa. Siksi lamppuja ei sytytetä. Pippurit ja suolat on sponssannu McDonald’s. Jälkkäriksi menemme Halpa-Halliin, sormet ristissä että siellä olisi tarjolla maistiaisia.