Moikka!

Nyt haluan kirjoittaa ja purkaa sydäntä yhdestä aiheesta joka on suuri osa jokapäiväistä elämääni. Varsinkin usein viikonloppuisin se nousee tapetille.

Nimittäin alkoholi. Oi kuningas alkoholi.

On monia syitä miksi nainen ei juo:

– hän on parantumassa alkoholismista

– antibioottikuuri jonka aikana ei saa alkoholia nauttia

– kaamee kankkunen edellisen illan juopottelusta

– hän on kuskina sen illan (ja tietenkin juo sen ”sallitut” pari)

– seuraavan päivän tärkeä meno/treeni/matsi ja kokonaan kieltäytymällä vältetään parhaiten pahan olon tulo

– veto olla juomatta X ajan

– tipaton tammikuu

– kaljaton kesäkuu

– juomaton joulukuu

– raskaus

…. sekä monia muita syitä mitä vaan keksiä saattaa. Mutta se tärkein syy, mikä on aina se kaikista vaikein muiden hyväksyä. Hän ei halua juoda.

Olen ollut juomatta alkoholia nyt tänään 504 päivää. Ja kyllä, puhelimen laskuri laskee joka päivä uuden päivän mittariin! Eikä edes hävetä myöntää sitä, sillä miksi en pitäisi laskua siitä kuinka monta päivää sitten tein ehkä elämäni parhaimman päätöksen!

Miksi sitten lopetin juomisen? No koska halusin. Pikkujouluissa 2016 join edellisen kerran. Muistaakseni sain siitä illasta niin pahan krapulan että oksensin. Oksennan aina krapulassa ja joskus jopa illan aikana tanssilattialta pikkainen posliinin halailu vessassa ja ilta jatkuu. Ja jos ei itekseen paha olo tullut ulos, niin sormet kurkkuun ja paha olo pois. Kaunis näky, lyön vaikka vetoa tästä! Psssst… Humalassa oleva nainen on kauhein näky maailmassa!

En ole päihteitä vastaan taisteleva raivoraitis. Vielä. Mutta jos saan valita vietänkö illan parhaimpien ystävieni tai poikaystävän kanssa anniskeluravintolassa siihen pisteeseen asti että joku alkaa pilkkimään pöydässä tai alkoholia nauttineen luonne alkaa muuttumaan täysin erilaiseksi verrattuna siihen kun he ovat selvinpäin (yleensä vielä negatiivisempaan suuntaan), vai kotona yksin Netflixiä katsoen, valitsen jälkimmäisen. Olenko itsekäs. Olen. Tässäkin asiassa. Olen myös sitä mieltä että ihmisen todellinen luone tulee esiin humalassa. Miksi katsoisin vierestä kun seuralaiset kaikkoavat omille teilleen ja pilkun aikaan narikan jonossa jengi tapaa ja sovitaan ”nakkarin kautta kotiin”, jos jo pelkästä mielikuvasta minulle tulee paha mieli. 

Viime kesänä olen kaverini valmistujaisissa ja alkujuomia tarjottaessa sanoin ”ei kiitos, en juo”. Ystävällisyyttä tarjouksia juomien suhteen tuli useita illan mittaan, ja ne loppuivat vasta kun sanoin ”ei kiitos, en juo tai käytä alkoholia ollenkaan enää”. Siitä seurasi ihmettelyä ja spekulointia ”oletko raskaana”. No ei, en ole. Koska onhan se ihan outoa että 23-vuotias nainen ei juo enää, onhan hän aikaisemmin juonut ja kiskonut sidukkaa kitusiinsa kaksin käsin. Parhaimmillaan toisessa kädessä kirkasta viinaa ja toisessa limpparia ja eikun vaan ääntä kohti! Kuvamateriaalia tapahtuneesta on. 

Miksi alkoholista kieltäytyvää pidetään outona ihmisenä, eikä esimerkiksi minua ole päätöksestäni kehunut muut kuin mummoni, joska sanoin että olen viisastunut. Onko silloin vain kehut paikallaan ja absolutismi hyväksyttävää, kun henkilö kertoo lopettaneensa juomisen koska on ollut entinen alkoholisti. Älkääkä nyt käsittäkö väärin. En kaipaa muiden ihmisten hyväksyntää päätökselleni tai kehuja joka maanantai ”hyvä ettet juonut viikonloppuna”. Kuten en muissakaan päätöksissäni mitä elämässäni teen. Miksi sain aikoinaan ystävältäni kommentin ”siusta on tullu tylsä kun et juo”.  Onko se tylsyyttä ettei hölmöile enää niin paljon kun ennen. Sanomattakin selvää että ne viimeisetkin estot häviää kun ottaa vähän kuppii. Mutta mitä jos kertoisin, että osaa olla humalassa vaikken olisi kännissä, tai että ilman viinaakin voi olla hauskaa. Olen viettänyt yhden elämäni hauskimmista illoista täysin selvinpäin viime lokakuussa Brnossa Parov Stelarin keikalla. Energiajuomalla oli ehkä osuutta hulluun hyppimiseen ja sekavaan oloon… 😀 Ja mikä parasta! Seuraavana päivänä paha olo oli ainoastaa liian vähästä unesta ja silmät turvonneet liian vähästä veden juonnista.

En ala tässä listaamaan alkoholin haittoja saatikka hyötyjä olla juomatta. Jokainen varmasti tietää ne itsekkin, ja jos ei tiedä niin kokeile ihmeessä mitä kuukauden ryyppyputki tuottaa. Omalla kohdallani ainoat konkreettisesti positiiviset asiat ovat hyvä olo joka baari illan jälkeen ja se ettei turvota enää niin paljoa. En voi sanoa että olisin saanut säästettyä ne rahat mitä juomiseen käyttäisin, sillä selvästikkin olen niille löytänyt muuta käyttöä (johonkin yhtä turhaan). Eli säästämisen kannalta en absolutismia suosittele.

Näin viime yönä unta, missä join shotteja. Aamulla herätessäni maistoin mustikkashotin maun suussani ja kurkkua alkoi ahdistamaan heti.

– Jenna

Kuvat Mallorca, helmikuu 2018.