Pohjat puntarissa

Myyty asunto on nyt kokonaisuudessaan tyhjä ja pahin muuttostressi ohi. Iso kiitos kaikille urakkaan osallistuneille! Perun puheeni ”kevyesti matkustamisesta” ja tunnustan faktat: on sitä romua kertynyt ihan tarpeeksi – ja reilusti ylikin.

Seuraavaksi fokus siirtyy takaisin remonttisuunnitelmiin. Mitään ei ole vieläkään lyöty lukkoon. Ne neljä luonnosta, jotka saimme juuri ennen joulua, ovat suunnitelmien pohjana joka tapauksessa edelleen, ja tässä ne nyt sitten ovat, plussineen ja minuksineen.luonnosa_pieni.jpg

A. Ensimmäinen ja kallein ehdotus. Hyvää on meidän mielestämme vessojen määrä, keittiön paikka (joka olikin oma toiveemme, kröhöm) ja kelvollinen määrä kaappitilaa. Mikä ei oikein miellytä meitä, niin yhden ikkunan uhraaminen kylpyhuoneelle vs. ikkunaton makuu-/työhuone. Murhetta aiheuttaa myös alkuperäisten arkkitehtonisten yksityiskohtien keilaaminen eteisestä ja hallista.

luonnosb_pieni.jpg

B. Tämä on A-luonnoksen kanssa suunnilleen samanhintainen ehdotus, ja monelta osin myös samantyyppinen. Erinomaista on kodinhoitohuone, mutta makuuhuoneita jää näin vähemmän kuin olisi ideaalia meille. Tässä on heikkoutena myös se, että niin sanottuun keittiöportaaseen olisi käynti päämakuuhuoneen kautta. Keittiöporrasta on kuitenkin käytettävä esimerkiksi kun viedään roskat, mennään kellariin, vintille tai kattoterassille. Ja taas itkettää pääsisäänkäynnin eleganttien kaarien kohtalo.

luonnosc_pieni.jpg

C. Njoo-o… Kyllä… Mutta vaatehuoneen kautta ulos makuuhuoneesta? Ei kai nyt kuitenkaan. Sitä paitsi edes yksien pariovien on säilyttävä. Tämä on hinnaltaan huokeampi kuin kaksi edeltäjäänsä, mutta suihkujakin on sitten tarkalleen yksi, ja molemmista vessoista käynti suoraan keittiöön. Kompromissien kanssa taiteiluahan tämä tietysti väistämättä on.

luonnosd_pieni.jpg

D. Viimenen luonnos on edullisin ehdotus. Siinä ei ole merkittäviä muutoksia alkutilanteeseen. Keittiö on alkuperäisellä paikallaan, kaksi vessaa ennallaan, hallin ja salin välillä oleva kaappiseinä sellainen millaiseksi se on rakennettukin. Lasipariovineen se onkin kyllä kaunis, mutta jättää toisaalta hallin pimeäksi. Alunperin työhuoneena olleen päämakuuhuoneen pariovet on poistettu, samoin salin toisella puolella olevaan alkuperäiseen ruokailuhuoneeseen vieneet pariovet.  Keittiön vieressä olleen palvelijanhuoneen pikkuruinen wc on myös purettu, kuten myös muutamia kaappeja, minkä ansiosta sokkeloinen käytävä on vähän selkiytynyt.

Tässä on hyvää, että paljon alkuperäistä säästyisi ja makuuhuoneet pysyisivät isoina. Heikkoudet ovat toisaalta myös painavia: keittiöön ei  mahdu ruokailemaan ja mahdollisiin ruokapöydän paikkoihin taas on toivottoman pitkä matka; keitiöpuolelle mennään kapean pullonkaulan kautta hallista;  yksi makuuhuone jää taas puuttumaan.

A:n, B:n, C:n ja D:n yhdistelmistä totuus varmasti lopulta löytyy tavalla tai toisella. Asunnossa on paljon ikkunoita ja vähän kantavia rakenteita, joten mahdollisuuksia onneksi on runsaasti. Pyörittely jatkuu.

 

koti sisustus sisustus

Asiakirja-asioita

osakekirja_1.jpg

 

Eilen viimein koko asuntokauppa pääsi maaliin, kun loputkin kauppasummasta siirtyi myyjien tilille ja osakekirjaan merkittiin meidät uudet omistajat. Jo hauras asiakirja on säilynyt alkuperäisenä – onneksi. Niin kaunis se on. Kenenkähän työ on mahtanut olla osakkaiden nimien tekstaaminen? Onko se tehty pankissa, painossa vai jossakin ihan muussa konttorissa? Jopa tekstityyppi on uskollinen uuden uljaan ajan selkeälle tyylille. M-kirjain on puhdastakin puhtaampaa funkkista.

Tämä oli jo aika mones kerta kun olen asuntokaupoilla, mutta aina kaupantekoon sisältyy pienoinen jännitys. Kun suuret rahasummat siirtyvät tileiltä toisille, on asioiden mentävä pilkulleen oikein. Olen tehnyt asuntokauppaa ilman välittäjänkin apua, mutta ilman pankin yhteistyötä en ryhtyisi taituroimaan. Istuimme konttorissa yli kaksi tuntia ensin omien papereidemme rakentelun kanssa, sitten varsinaisen asuntokaupan papereiden kanssa, ja vielä senkin jälkeen allekirjoittamassa tilisiirtokuitteja. Onneksi on ammattilaisia, jotka tietävät miten asiat hoidetaan.

Asunnon mukana saimme myös sijoituslapsen: myyjäperheen vielä asunnossa oleileva vanha perintöpiano ei löytänyt hoitopaikkaa, mutta meillä on sille sekä tilaa että käyttöä. Samalla säilyy luontevasti yhteys sukuun, joka osaa kertoa vielä monta uuteen kotiimme liittyvää tarinaa.

Taas on yksi tärkeä virstanpylväs ohitettu. Asunto on nyt oikeasti meidän!

 

suhteet oma-elama raha sisustus