Luonnoksia

kuva_1_2.jpgOdotetut, toivotut ja luvatut sisustusarkkitehdin luonnokset putkahtivat kuin putkahtivatkin pikatoimituksena sähköpostiin perjantaina. Toimistolla on nähty ihan varmasti ylimääräistä vaivaa, jotta saimme piirustukset joulunpyhiksi mietittäviksemme.

Toivelistamme oli niin pitkä, että kaiken toteuttaminen on sula mahdottomuus, mutta toivoahan silti aina voi. Ihannetilanteessa saisimme uuden kylpyhuoneen, kodinhoitotilat, keittiö vaihtaisi paikkaa ja meille tulisi viisi makuuhuonetta, joiden lukumäärä ja käyttötarkoitus voisivat tulevissa elämänvaiheissa muuttua. Kaikki tilat olisivat luonnollisesti avaria, valoisia ja toimivia. Ja tietenkin asunnon hillityn porvarischarmin pitäisi säilyä.

Optmistisesta asenteesta huolimatta jonkin verran rajoitteita on pakko tunnustaa: ikkunoiden määrä, asunnon neliöt ja rajoitteista tylsin, eli budjetti. Arkkitehdin suunnitelmissa olikin kolmen eri hintaluokan vaihtoehdot. Kallein oli onneksi meille muutenkin sopimattomin. Pohjakuva tuntui hassulta, ja päämakuuhuone oli epämieluisassa paikassa. Edullisin taas ei tuonut ratkaisua oikein mihinkään nykytilanteen ongelmaan, eikä ylipäätään muutenkaan muuttanut pohjakuvaa. Jäljelle jäi kaksi keskikallista vaihtoehtoa, joita yhdistelemällä luultavasti löytyy sopiva kompromissi.

En viitsi edes näön vuoksi puhua halvemmasta vaihtoehdosta, koska halpaa tämä ei nyt kyllä mitenkään tule olemaan.  Pelkästään vesipisteiden siirtäminen on kovin kukkarollekäyvää puuhaa. Alkuperäiskunto asunnossa tarkoittaa myös alkuperäisiä sähköjohtoja sekä niihin aikojen saatossa tehtyjä lisäyksiä, korjauksia ja muutoksia, sanalla sanoan virityksiä. Tilanne on tällä hetkellä se, etten lataisi edes kännykkääni noilla sähköillä.

Sähköjen uusimista taas voi harkita vasta sitten, kun on tiedossa mitä missäkin tilassa tulee tapahtumaan. Nyt emme tiedä edes missä seinät tulevat olemaan. Se sentään on selvää, että seiniä kuitenkin jatkossakin on. Alakerran naapuri kertoi, että joku edeltävä omistaja on remontoinut heidän huoneistostaan lähes kaikki väliseinät pois. Varmaan avaraa, mutta ei oikein toimi neljän teinin perheessä… 

Edessä on iso savotta ja paljon päätöksiä, joita ei enää kesken remontin voi perua. Kovin tunteillekäyvääkin tämä remontin suunnittelu kaikin puolin on. Ensireaktio luonnokset nähtyäni oli ihan puhdas ”Voi EI!” Nyt niistä on sentään löytynyt jo paljon hyvääkin.

Meillä on ollut aikamoinen vauhti päällä asunnon kanssa. Ostotarjous siitä tehtiin vasta viikko sitten, ja nyt ollaan jo melkein keittiökaappeja valitsemassa.  Taitaa olla aika pitää kunnollinen tuumaustauko ja laittaa suunnitelmien plussat ja miinukset huolella pinoon.

tyo-ja-raha raha sisustus sisustus

Sisustusarkkitehti – parisuhteen peruskivi

Tänään aamu alkoi raikkaalla tunnetuuletuksella, kun miespuolisen tulevan asukkaan kanssa kävimme läpi odotuksiamme kodin kunnostuksesta. Lyhyen mutta töyssyisehkön automatkan aikana kävi selväksi, että päätöksemme hankkia remonttiin jo alkuvaiheessa ammattiapua oli täysin oikea sekä remontin että perherauhan toteutumisen kannalta. Edes tästä Suurten Linjojen Mies ja Pienten Nyanssin Nainen olivat samaa mieltä remonttikohteen ulko-ovelle saavuttuaan.

Aamuhämärissä tutkimme sisustusarkkitehdin kanssa ruttuista pohjapiirrosta, arvioimme lattiaa, erinäisiä toiveita ja mahdollisuuksia. Reilun tunnin tuumailujen jälkeen olimme jo paljon viisaampia. Työtä tulee olemaan. Tarvitaan lupia, hakemuksia ja ilmoituksia; purkamista, rakentamista ja suunnittelua; monen eri alan ammattilaisia. Arkkitehti näki kuitenkin asunnossa saman hyvän kuin mekin: paljon ikkunoita, kaupunkinäkymää, pohjassa varaa monenlaiseen. Alkuperäiset ovet nähtyään hän ilmoitti ykskantaan: ”Ovet jäävät.” Sitä mieltä mekin olimme alusta asti. Kun yli 80-vuotiaat ovet ovat tänne asti toimineet moitteettomasti, niin ainakaan me emme ole ne, jotka lukevat niille madonluvut. Ovet ovat kauniit ja hyvät. 1930-luvun ikkunat, joista olen ollut hiukan huolissani, saivat myös varauksettomasti puhtaat paperit. Iso helpotuksen huokaus!

Arkkitehdin käynti antoi muutenkin ihmeesti luottamusta siihen, että kaikki tulee lopulta menemään hyvin. Asunto oli aamuvalossa ystävällisempi kuin ennen, ja ensimmäistä kertaa siinä oli jo vähän oman kodin tuntua.

Päivän asuntoasiat eivät loppuneet vielä aamun suunnittelupalaveriin. Vasta tänään oli nimittäin varsinainen kaupantekopäivä. Joulun lähestyminen pitkine pyhineen pisti vipinää toimiin, jotta pääsisimme mahdollisimman pian vuoden vaihduttua varsinaisen remontin kimppuun. Myyjäpuoli on ollut tosi ystävällinen päästäessään meidän jo mellastamaan kuin omassamme, vaikka kauppa ei ole vielä ollut edes virallinen.

Mutta nyt se on! Pientä säädöntarvetta ilmeni karvan verran ennen sovittua kaupantekoaikaa kun muistin, että varainsiirtoverokin olisi pitänyt maksaa ja ottaa kuitti mukaan. Kultainen pankkihenkilöni hoiti onneksi asian lennossa puhelinsoitolla, ja kaikki tarvittava oli hoidossa oikealla kellonlyömällä. Nimet saatettiin kauppakirjoihin molemminpuolisen tyytyväisyyden vallitessa.

Saimme avaimet ihanan sydämelliseltä laajan suvun edustajalta, jonka perheestä on niillä parketeilla astellut useampi sukupolvi. Oli kiva kuulla tarinoita asunnon edellisistä omistajista, joita onkin tähän mennessä ennen meitä merkitty osakekirjaan vain kahdesti. Siinä kodissa on siis viihdytty pitkään. Jos seiniin voi tarttua hyvää karmaa niiden sisällä  eletyistä vuosista, niin kuulemamme perusteella sitä tulevasta kodistamme ei ainakaan puutu.

Seuraava tärkeä päivä on perjantai, kun toiveissa on saada ensimmäiset arkkitehdin luonnokset ihmeteltäväksi. Peukut sille, että toive toteutuu!

 

 

 

 

suhteet rakkaus sisustus sisustus