Pikku naisia kaupungilla: Rohkeutta Seikkailupuisto Korkeesta
Vuosi sitten kesällä järjestin mieheni kolmekymppisten kunniaksi meille kahdelle seikkailupäivän täynnä yllätyksiä. Vietyämme lapset hoitoon suuntasimme aloittamaan päivän Mustikkamaalla sijaitsevasta seikkailupuisto Korkeesta. Puiden latvoissa köysiseikkailupuiston radalla loikkiessamme huomasimme samalla, miten kivalta alempana oleva lasten rata näytti ja päätimme tuoda myös lapset jonakin päivänä köysiradalle seikkailemaan.
Lokakuisen syysauringon antaessa sunnuntaiaamuna parastaan päätimmekin vihdoin suunnata innokkaiden pikkukiipelijöidemme kanssa kohti Mustikkamaata.
Vuonna 2014 perustetussa Mustikkamaan seikkailupuistossa on kymmenen aikuisten ja kolme lasten rataa, joista tehtäviä löytyy Korkeen nettisivujen mukaan yli sata. Lasten seikkailurataa suositellaan 90-140 -senttisille lapsille, ja radat olivatkin juuri täydellisiä kolme- ja viisivuotiaille lapsillemme.
Maksettuamme seikkailun lapset saivat rannekkeet sekä kiipeilyvarusteet. Turvavaljaissaan ja kypärissään lapset kikattivat, että he näyttävät mielestään minioneilta. Kieltämättä niiltähän he vähän näyttivätkin, pienet kypäräpäiset viipottajat yhteneväisissä vermeissään.
Molemmat isoista tytöistämme ovat innokkaita ja taitavia kiipeilijöitä ja välillä leikkipuistossa omaa päätäni huimaa, miten korkealle he rohkenevat kiivetä. Olikin virkistävää vaihtelua seurata lasten kiipeilyä ilman jatkuvia sydämentykytyksiä, kun saattoi luottaa turvavaljaiden kannattelevan lapsia, vaikka ote lipeäisikin. Tilanne ja varusteiden kanssa kiipeily oli kuitenkin lapsille uusi tilanne ja etenkin alkuun aikuisten rohkaisu ja tuki oli tarpeen.
Vähitellen varmuus kuitenkin kasvoi ja jälleen kerran hämmästelimme lasten nopeaa oppimiskykyä. Oli mahtavaa nähdä lasten into ja onnistumisen riemu. ”Mä uskalsin!”, ”näitkö, miten mä onnistuin siinä?!”, ”kato! Mä selvitin tän!”. Mietinkin, miten tärkeitä ovatkaan lasten itsetunnon kehittymiselle hetket, joissa he pääsevät haastamaan ja ylittämään itsensä. Mietin myös sitä, miten erityisesti liikunta tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden opetella epävarmuuden sietämistä, rohkaistumista ja itsensä voittamista.
Iloitsessani lasten kanssa heidän onnistumisistaan huomasin kehuvani heitä: ”vau, olitpa sä rohkea!”. Samalla sain nähdä, mikä säihke tyttöjen silmiin syttyi, kun he saivat kokemuksia pelon yli pääsemisestä, heittäytymisestä (kirjaimellisesti!), ja rohkaistumisesta. Saman ilmiön olen huomannut vuosien varrella lasten rohkaistuessa vähitellen itsenäisemmiksi omissa harrastuksissaan. Pelon ja jännityksen yli pääseminen kokemukseni mukaan vaikuttaa vahvasti itsetuntoon.
Lasten leikkiessä Tarzania liukuessaan köysivaijereiden varassa, pohdin, mikä rooli rohkeudella on tyttöjen elämässä. Itse ajattelen, että rohkeus on itsevarmuutta ja -luottamusta. Rohkeutta on seistä omien arvojen takana, tarvittaessa myös vastavirtaan kulkeminen, sekä kyky myöntää tehneensä väärin. Rohkeutta on myöntää tarvitsevansa apua, tukea, hellyttä ja lohdutusta. Rohkeutta on pyytää anteeksi silloin, kun on tehnyt väärin. Rohkeutta on vastaanottaa kriittinen palaute, mutta myös olla kuuntelematta lannistavia ääniä, oli se ääni sitten oma tai jonkun toisen. Rohkeus on iloista heittäytymistä, raudanlujaa vahvuutta, päättäväisyyttä ja myös uskallusta inhimilliseen aitouteen.
Tiede-lehden artikkelissa Mistä on tytöt ja pojat tehty Helsingin yliopiston kansantieteilijä Pia Olsson kertoo, että viime vuosisadan alkupuolella oli valtava ero siinä, mikä katsottiin tytölle ja pojalle soveliaaksi käytökseksi. Olssonin mukaan naiseksi kasvamisessa ja kasvattamisessa tärkeimpiin asioihin lukeutui siveys. Artikkelin mukaan tytöt eivät saaneet osoittaa suuttumustaan, irvistely oli sallittua ainoastaan pojille eikä tytön sopinut esimerkiksi nauraa paljon. Kovaäänistä kikattajaa pidettiin kevytkenkäisenä ja hyvän tytön tuli olla nöyrä, hiljainen ja kuuliainen. Hurjaa on, että Olssonin mukaan tämä koodisto heijastuu kasvatuksessa edelleen, vaikka hänen mukaansa tytöt ovat vapautuneet vanhoista kahleistaan poikia paremmin.
Samassa Tiede-lehden artikkelissa viitataan myös Helsingin yliopiston tutkija Tiina Teräksen tekemiin havaintoihin, joiden mukaan ammattikasvattajat kiinnittävät huomiota poikien ruumiinkuntoon päiväkodista lähtien. Hänen mukaansa jo 3-5 -vuotiaita poikia kannustetaan olemaan rohkeita liikunnassa.
Koska ajattelen rohkeuden olevan monisyinen, vahvaan itsetuntoon olennaisesti liittyvä sisäinen tunne, ajattelen, että siksi olisi erityisen tärkeitä kannustaa myös tyttöjä rohkeuteen. Ajattelen, että koska me vanhemmat emme itse voi olla mukana suojelemassa lapsiamme heidän elämänsä eri vaiheissa, yksi parhaista välineistä, jonka voimme vanhempina yrittää heille turvaksi ja suojaksi antaa, on hyvä itsetunto. Äidin näkökulmasta rohkeuteen kannustamisessa on myös omat haasteensa. Miten sen osaisi tehdä niin, ettei toisaalta vaadi tytöiltä liikaa reippautta? Missä menee raja sopivan rohkeuteen kannustamisen ja lapsen luontaisen herkkyyden kunnioittamisen välillä?
Vaikka en ehkä tiedäkään, miten tasapaino rohkeuteen kasvattamisessa löydettäisiin, seikkailuradalla, upean ruskan keskellä perheen kanssa yhdessä vietetty parituntinen teki hyvää koko perheelle. Yhdessä nauraminen ja toisten onnistumisesta yhdessä iloitseminen hioo ja tiivistää perhettä aina vahvemmin tiimiksi. Sen huomasimme jo seikkaillessamme puiden latvoissa kahdestaan mieheni kanssa. En ihmettele tyttöjeni säihkyviä silmiä sen jälkeen, kun he olivat saaneet kokemuksia rohkaistumisesta ja itsensä voittamisesta, sillä muistan nuo fiilikset kahdenkeskiseltä seikkailuratareissultamme mieheni kanssa. Miten mahtavaa oli haastaa itsensä oman tärkeimmän tyypin kanssa, saada rohkaisua ja kannustusta. Ja miten mahtavalta tuntui seikkailun jälkeen tunne, että me teimme sen yhdessä, sinä näit kun en meinannut uskaltaa, ja autoit minut sen yli.
Sitä samaa seikkailuahan tämä vanhemmuus ja parisuhdekin on. Välillä rohkeutta mennä yhdessä vastavirtaan, jännitystä uuden edessä, yhdessä esteiden ylittämistä, välillä päätä huimaavaa vaapaapudotuksen vauhtia ja ylävitosia välietapeilla. Me tehtiin se yhdessä. Me rohjettiin. Me selvittiin!
Seikkailupuisto Korkee on auki vielä lokakuun ajan. Sisäänpääsy on lapsilta 12 €, aikuisilta 24 € ja maksuvälineenä käy myös liikuntasetelit.