Haltialan tilalla
Päiväretki Haltialan tilalle on ollut jo pidemmän aikaa ”lasten kanssa to do” -listallani. Perheellämme on erityisen lämmin suhde Fallkullan tilaan asuttuamme sen läheisyydessä esikoisemme vauva-aikana, ja ehkä siksi olemme suunnanneet yleensä sinne ihmettelemään maatilan eläimiä ja elämää.
Haltialan tila on Helsingin kaupungin omistama, Vantaan rajan tuntumassa sijaitseva kotieläintila, jossa on ympärivuotisesti toista sataa Suomenlammasta. Tilalla on lisäksi yli 200 hehtaaria viljelyspeltoa ja siellä kasvatetaan kolmea eri lehmärotua.
Pupujen, tipujen, kanojen ja karitsojen ihmettely on kuulunut monen lapsiperheen tavoin myös meidän perheemme pääsiäistraditioihin. Olimme jo valmiiksi ajatelleet, että palattuamme mökiltä voisimme tänä vuonna suunnata Haltialan tilalle, mutta kuultuamme, että Fallkullassa lampola olikin suljettu, kun kevään viimeiset karitsat syntyivät parhaillaan, päätimme suunnata Haltialaan takatalven lumimyräkästä piittaamatta.
Retkipäivätunnelmaan pääsimme virittäytymään heti saavuttuamme perille, kun nälkäisinä suuntasimme suoraan paistamaan makkaraa. Kun vatsat oli saatu täyteen, riiti isommilla lapsilla intoa ja virtaa poniratsastukseen.
Ja voi sitä riemua ja ihastuneita huokauksia, kun pääsimme näkemään suloiset, pienet karitsat! Vauvavuotta parhaillaan elävänä samastuin somien karitsojen lammasemoihin, jotka välillä tuntuivat niin inhimillisen hellästi hoivaavan pienokaisiaan ja toisessa hetkessä taas ärsyyntyvän siitä, että karitsat kipittivät emonsa perässä tahtoen maitoa. Sitähän se taitaa meillä kaikilla poikasiaan hoivaavilla nisäkkäillä olla; rakkauden, hoivan ja toisaalta myös ajoittaisen ärsyyntymisen ja oman tilan kaipuun vuorottelevaa tanssia.
Nämä pikkukaritsat sulattivat sydämeni erityisen tehokkaasti! Eläinten touhuja seuratessa en voinut lakata hämmästelemästä niiden puuhien inhimillisiä piirteitä. Myös viimeisillään karitsaa odottavat emot toivat elävästi mieleen omien odotusteni viimeiset päivät….
Mukavan päivän kruunasivat ulkoiluhetki tilan kivalla leikkipaikalla sekä ravintola Wanha Pehtoorin suloisessa lämmössä nautitut kahvit ja munkit. Haltialaan on ehdottomasti palattava kesällä ihmettelemään myös maatilan muita eläimiä ja nauttimaan ihanan näköisestä Wanha Pehtoorin terassista. Odotan myös, että pääsemme kokemaan tilan lähistöllä sijaitsevan Ruutinkosken luonnonsuojelualueen, joka kuulemani mukaan on myös kokemisen arvoinen.
