Kotivanhemmuudesta vahvuuksia työelämään
Meillä on ollut matkassa valtavasti onnea, kun kaikki kolme lastamme ovat syntyneet terveinä ja keskimmäisen koliikkia lukuun ottamatta olemme säästyneet suuremmilta terveyspulmilta. Etenkin koliikkivauvan jälkeen perustyytyväisen ja -terveen vauvan kanssa koenkin, että energiaa ja voimia on jäänyt äitiyslomalla myös työminäni miettimiseen. Olen pohtinut paljon sitä, miten voisin huolehtia ammattiosaamisestani äitiyslomani aikana. Uskon, että moni kotona lasten kanssa oleva vanhempi pohtii samoja kysymyksiä.
Aikaisempien äitiyslomieni aikana olen tehnyt opintojani ja nytkin haaveilen erään minua kovasti kiinnostavan opintokokonaisuuden suorittamisesta. Pyrin seuraamaan alani uutisia säännöllisesti ja selaan ainakin pääpiirteittäin alani ajankohtaisjulkaisun läpi aina sen ilmestyessä. Olen pyöritellyt mielessäni myös erilaisia muita ideoita osaamiseni kehittämisen suhteen, mutta kolmen kokonaan kotihoidossa olevan lapsen ohella haasteita matkalla riittää… Ehkäpä palaan tähän projektiin ja näihin ideoihin myöhemmin blogissani.
Toistaiseksi osaamiseni kehittäminen onkin painottunut substanssipuolen sijasta melko vahvasti muunlaisen osaamisen vahvistamiseen…. Olen esimerkiksi päässyt hiomaan myynti- ja markkinointitaitojani tarjoillessani lapsilleni erilaisia kokkaamiani pöperöitä ja innostaessani heitä vaikkapa siivoamaan huoneensa. Olen päässyt huomaamaan esimerkiksi miten valtava vaikutusero on sanoilla ”joudut” ja ”saat”. Esimerkiksi: ”teistä on tullut nyt niin taitavia ja isoja tyttöjä, että te saatte nyt teidän huoneeseen ihan ikioman roskakorin! Eikö olekin ihan mieletöntä! Nyt saatte ihan itse kerätä teidän kaikki askarteluroskat, kun silppuatte niitä ympäri huonetta!” Ja lapset hyppivät riemusta ja keräävät roskia kilpaa.
Lapsiperhearjen pyörittäminen vahvistaa nähdäkseni myös kenen tahansa organisointitaitoja, priorisointikykyä ja taitoa luovia yllättävissäkin tilanteissa. Vanhemmuuden kautta moni myös tutustuu itseensä aiempaa syvemmin, ja uskon hyvän itsetuntemuksen oevan varmasti hyväksi missä tahansa sosiaalisessa yhteisössä. Se taito, jota itse olen päässyt harjoittelemaan vuosien varrella ylivoimaisesti eniten vanhemmuuden kautta, on paineensietokyky. Otetaanpa esimerkiksi vaikka tämänpäiväinen insidentti.
Ajoin iltapäivällä upeaa syysaurinkoa vasten moottoritiellä sataa kahtakymppiä matkalla kotiin ystäväni luota noin sadan kilometrin päästä meiltä, kun takapenkiltä kuului: ”äiti, mulla on vähän paha olo”. Olin antanut isompien lasten katsoa puhelimestani matkalla ohjelmia, kun pelkäsin heidän nukahtavan autoon, jolloin peli järkevään aikaan nukkumaan menemisen osalta olisi menetetty. Neuvoin lasta laittamaan ohjelman pois ja katselemaan ulos ikkunasta hetken, sillä arvasin että kylässä syödyt herkut yhdistettynä mutkaiseen matkaan (kyllä, olin taas vähän harhaillut matkalla ja menin motarille vasta Mäntsälässä….) ja ohjelmaan olivat huono yhdistelmä satunnaisesta matkapahoinvoinnista kärsivälle lapselle.
Ehdin aloittaa kysymyksen ”tuntuuko, että sua ok…” kun oli jo myöhäistä. Kolme lasta takapenkillä, minä ainoa aikuinen matkassa, 120 km/h mittarissa rauhoittelin yltä päältä oskennuksella kuorrutettua lasta samalla kun koitin kuumeisesti miettiä mitä tekisin, oksennuksen hajun täyttäessä kartanovolvomme jokaisen nurkan. Onneksi hoksasin, että parin liittymän päästä pääsisin ajamaan siskoni pihaan, vaikka he itse eivät olleet kotona. Autossa ei tietenkään ollut isommille lapsille vaihtovaatteita, joten sain laittaa kaiken luovuuteni peliin. Löysin pari huopaa siskoni terassilta, hanskat ja kaveriltani saamani imetysmekon auton takakontista, vettä, muovipusseja, talouspaperia ja käsidesiä. ”Näillä mennään”, ajattelin. ”I can do this” vakuutin itselleni, käärin hihat ja ryhdyin hommiin.
Vuorasin auton etupenkin huovalla, pujottelin lapsen likaisista vaatteistaan ja laitoin hänen tukkansa pompulalle, sujautin hänen ylleen imetysmekon ja kääräisin hänet toiseen vilttiin. Tein lapselle lämpimän pesän auton etupenkille, jossa hän voisi odotella, että saisin takapenkin sotkun siivottua. Auton lattiamaton huuhtelin vesipullon vedellä. Samassa vauva rupesi huutamaan nälkäänsä ja toinen lapsi kiipeilemään ympäriinsä laatttakuorrutteen saaneessa autossa. Käsipesu käsidesillä, vauvan ja säikähtäneen isomman lapsen rauhoittelua, toisen isomman lapsen aktivointia ja lisävahinkojen ennaltaehkäisyä, positiivisen hengen luomista. Takakontista löysin vielä auton tekstiilipesuaineen, jolla sain kankaita hieman putsattua. Kiitos nahkapenkkien, myös istuinosa oli helppo puhdistaa.
Pian taas istuimme autossa Risto Räppääjää laulellen, lapsi imetysmekossani ja pyykkisäkki takakontissa matkalla kohti kotia. Kun lapsi jo voi paremmin ja aloin varmistua siitä, että kyse tuskin oli vatsataudista, alkoi jo vähän hymyilyttää. Tuumailin samalla, että kyllä ihan tämä perusarki perheenäitinä kasvattaa yhtä sun toista ominaisuutta, josta on hyötyä työelämässäkin. Kuten vaikkapa nyt paineensietokyky ja positiivisen ryhmähengen luominen. Tämänpäiväinen oksennusepisodi ei nimittäin suinkaan ollut ainoa tilanne näiden vajaan kuuden äitivuoteni aikana, jolloin selviytymistaidot ovat joutuneet testiin. Jokainen teistä äideistä ja isistä ja lapsiperhe-elämää sivustakin seuranneista varmasti tietää, että tällaisia tilanteitahan se arki on täynnä. (Älkääkä pliis vaan kertoko, että vain meidän elämä on välillä kuin suoraan jostain huonosta tragikomediasta!).
Lapsiperheessä yllätyksiä ei totisesti puutu ja vanhempana sitä saa laittaa itsensä monesti täysillä likoon selvitäkseen mitä kummallisimmista tilanteista, joissa ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Sen lisäksi että kotona lapsia hoitaessa on mahdollisuus ladata uutta tarmoa ammennettavaksi työelämässä, uskon, että kotiäidit ja -isät kehittävät huomaamattaan runsaasti sellaista osaamista, jonka voi hyvin valjastaa vahvuudeksi myös työelämässä.
Olisipa mielenkiintoista kuulla, miten te muut näette perhevapaiden kehittäneen teitä työntekijöinä? Hyödynsitkö perhevapaita tietoisesti osaamisesi kehittämiseen ja jos hyödynsit, miten toteutit sen?
Virkistävää viikonvaihdetta!
Ja ps. Note to self: huolehdi, että auton takakontissa on aina vettä, talouspaperia, muovipusseja ja käsidesiä. Ja vaihtovaatetta joka koossa….
