Pikku naisia kaupungilla: Lasten kirjamessut
Jo pienenä lapsena rakastin uppoutua kirjojen maailmoihin. Lapsuudenkotini hyllyt notkuivat paitsi aikuisten kirjoista, aina myös lastenkirjoista. Sen lisäksi, että minulle ja sisaruksilleni luettiin paljon, rakastin kirjastossa itsekseni viipyilyä kirjojen äärellä. Pystyn vieläkin palauttamaan elävästi mieleeni lapsuuden kotikaupunkini kirjaston äänet, tuoksut ja tunnelman. Muistan kirkkaasti miltä lukunurkkauksen pehmusteella loikoilu tuntui ja kuinka kellertävän lukuvalon alla teksti heräsi ihanasti eloon.
Pienenä koululaisena, ollessani naapurustomme yksi vanhimmista lapsista, ryhdyin valtavasta kotimme kirjamäärästämme inspiroituneena pitämään kirjastoa naapurustomme lapsille. Olin askarrellut lapsille omat kirjastokortit, joihin merkkasin palautuspäivät ja pidin omaa lokia lainatusta ja palautetusta aineistosta. Myöhästymismaksua taisin periä kymmenen penniä kirjalta palautuksen viivästymisen pituudesta riippumatta, joten kovin kannattavasta bisneksestä ei ollut kysymys, vaan ennemminkin ilon tuottamisesta, ainakin kirjastonpitäjälle itselleen…
Sen lisäksi, että aidosti olen rakastanut kirjoja vähintäänkin siitä asti, kun opin lukemaan, kirjoilla on minulle jostain syystä valtava merkitys esineinä. Kirjat ovatkin ehkä tärkeimpiä esinemuistoja lapsuudestani, ja jostain syystä en ole omien lasteni kanssa niinkään harrastanut kirjojen lainaamista kirjastosta, ennen kuin vasta nyt kolmannen lapsen kanssa kotona ollessa, vaan olen vähitellen saanut myös omat kirjahyllymme notkumaan tasaisesta kirjojen kierrättämisestä huolimatta. Aikuistenkirjojen osalta ”perusaineiston” kirjahyllyymme olen koonnut erään kirjaston poistohyllystä. Olin nimittäin kotoa pois muuttamisen kynnyksellä lukenut jostakin, että ihmisestä kertoo paljon se, mitä hänen kirjahyllystään löytyy. Niinpä nappasin kirjaston poistohyllystä itselleni kaikki ne kirjat, joiden nimet tai kirjoittajat kuulostivat lukion äikän kursseilta edes etäisesti tutuilta, ja joiden ajattelin antavan itsestäni kulturellin ja sivistyneen kuvan. Näistä kirjoista, kuten Kalle Päätalon Ihmisiä telineillä tai Juhani Ahon Valitut teokset, en ole kyennyt luopumaan, vaikken niitä tähän päivään mennessä ole lukenut. Tosin olen kyllä konmarittanut kirjahyllyäni sen verran tehokkaasti, että enää siellä ovat oikeastaan ne kirjat, jotka oikeasti tuovat minulle iloa tavalla tai toisella, ja jotka olen joskus päättänyt oikeasti myös lukea. Etenkään teininä joululahjaksi saamastani Minna Canthin novellikokoelmasta en luovu sen symboliarvon merkityksen vuoksi, vaikken koko kokoelmaa lähes viidentoista vuoden aikana olekaan saanut loppuun asti luettua.
Luulen, että vanhemmuudessa yksi parhaita tunteita on saada tutustuttaa omat lapset asioihin, jotka itselle ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. On ihanaa saada näyttää maailmaa lapsille. Välillä tuntuu järjettömän suurelta vastuulta ja toisaalta myös etuoikeudelta ajatus siitä, että lapset ovat tietyllä tavoin kuin tabula rasa, tyhjä taulu, jolle piirtyvän kuvan väripaletin me vanhempina annamme. Sitä haluaa lasten löytävän omat mielenkiinnon kohteensa, mutta toisaalta sitä myös toivoo, että lapsi jakaisi ne arvot, joita itse pitää tärkeinä. Kavahdan ajatusta siitä, että lapset olisivat vanhempiensa jatke puhumattakaan siitä, että lapsen kautta toteuttaisi omia toteutumattomia haaveitaan, erityisesti silloin, jos haaveet eivät kohtaa lapsen omien unelmien kanssa. Mutta toisaalta on myös mahtavaa saada jakaa omien lasten kanssa ilo asioista, jotka tuottavat itsellekin iloa. Minulle ne ovat ehdottomasti musiikki ja kirjat. Siksi suuntasinkin tyttötriomme kanssa Finlandia-taloon heti perjantaina lasten kirjamessujen alettua.
Kirjamessuilla osallistuimme kahteen eri työpajaan lasten kanssa. Yhteiset lapsemme ry:n draamatyöpajassa seikkailimme Kalle-karhun kanssa ystävystymässä erilaisten ystävien kanssa ympäri maailmaa. Osallistavan tarinan kautta käsiteltiin hyvin erilaisuuden arvostamista, jota edellisessä postauksessanikin pohdin. Yhteiset lapsemme ry on poliittisesti, uskonnollisesti ja ideologisesti sitoutumaton valtakunnallinen lastensuojelujärjestö, joka toimii maahanmuuttajalasten, kansainvälisesti adoptoitujen lasten, etnisiin vähemmistöihin kuuluvien lasten ja monikulttuuristen lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien puolesta. Kirjamessujen aikana työpajaa ei taideta enää järjestää, mutta loistavan työpajan voi näköjään tilata yhdistyksen sivuilta.
Toinen loistava työpaja, johon osallistuimme, oli taiteilija Tikke Tuuran Haitarikirja-työpaja. Työpajassa rakennettiin satu, jossa hiiri seikkaili jännittävän seikkailun etsimässä ystävää, sivu kerrallaan.
Haitarikirja kuvitettiin leikkaamalla ja liimaamalla kangastilkkuja haitarikirjan sivuille. Oli mahtavaa huomata, miten lasten mielikuvitus pääsee vauhtiin aivan yksinkertaisten materiaalien avulla. Pieni suikale raidallista trikoota oli lapsen mielestä aivan selvä silta, jota pitkin hiirulaisen oli hyvä kipittää hurjan puron ylitse.
Vaikka olisin halunnut ostaa peräkärryllisen kirjoja messuilta, päätin, että isommat tytöt saivat valita yhdet kirjat kotiin. Esikoinen valitsi Keppihevosten varusteet -kirjan ja keskimmäinen Ransu paloasemalla -kirjan. Saapa siis nähdä, päästäänkö askarteluhommiin enemmänkin, jos lapset innostuvat keppiheppailusta tosissaan…
Muiden kirjojen osalta täytynee vain kirjoittaa joulupukille hartaat toiveet… Yksi ihana löytö oli uusi kotimainen Ympyräiset -kirjasarja, jonka kirjoissa hyödynnetään positiivista psykologiaa. Kirjat käsittelevät esimerkiksi omien vahvuuksien tunnistamista, kiukun ja pettymyksen tunteista ylitse pääsemistä ja uudelleen yrittämistä. Näihin kirjoihin täytyy ehdottomasti palata! Ehkäpä Ympyräisillä voisi olla jotain annettavaa eräälle äidillekin…
Mielenkiintoiselta vaikutti myös Iiris Kalliolan ja Väinö Heinosen Ihminen napakasti -kirja, jota on pikaisen googlauksen perusteella kehuttu pääosin onnistuneen selkotyyliseksi ja sitä on kehuttu siitä, että anatomian lisäksi kuvatietokirjassa on huomioitu ihminen kokonaisuutena, anatomian ohella henkistä ja sosiaalista puolta unohtamatta. Toisaalta kirjaa on kritisoitu siitä, ettei kaikkia käsitteitä ja uusia asioita ole aukaistu riittävästi. Äkkiä selattuna kirja vaikutti meidän lapsillemme vielä turhan haastavalta, mutta uskoisin kirjan kohderyhmän olevan hyvinkin eri-ikäiset koululaiset. Itseäni tämä olisi varmasti koululaisena kiinnostanut.
Kirjojen joukosta löytyi myös ihana aarre, josta ihmettelen, miksei sitä vielä löydy hyllystämme. Jean Sibeliuksen maailmaan kuvan, tekstin ja musiikin kautta vievä kuvakirja Soiva metsä – Jean Sibeliuksen matkassa tehtiin Sibeliuksen 150 -juhlavuoden kunniaksi, ja sen platinalevyllä soittavat sellisti Jussi Makkonen ja pianisti Nazig Azezian. Vinkkasin heti messujen jälkeen tästä joulupukin apureille, sillä tämä on ehdottomasti saatava pukinkonttiin.
Kovasti himoitsin myös lastenmusiikkiorkesteri Ammuun laulukirjaa, mutta tällä kertaa se jäi vielä odottamaan. Ammuu on mielestäni Pikku Papun orkesterin ja Mutaveijareiden ohella yksi parhaita ja laadukkaimpia lastenmusiikkiorkestereita, ja Ammuun laulut ovat tuttuja myös lasten muskareista.
Päivämme kruunasi ihastuttavat hirvi ja nalle -hahmot, jotka saivat kolmekuisemme nauraa rätkättämään ihastuksesta aivan hepuliin asti. Ihana ja ikimuistoinen hetki, ensimmäinen nauruhepuli!
Pikku naisten vinkit lasten kirjamessuille:
La 27.10.
11-12.00 Haidin Finer-Mattila, kirjailija: Lauluja kirjasta ”Matkalla musiikin maailmaan 2”, osallistava musiikkituokio (kuvittanut: Jonna Markkula, Aurinko Kustannus) (Satuhuone)
12.30-13.00 Annamarika Tamminen, kirjailija: Sukupuoli lastenkirjallisuudessa (Raikastamon lava)
Su 28.10.
10.30-11.30 Pihla Meskanen, kirjailija: Iloista rakentelua -työpaja, jossa lapset saavat rakentaa karkeista riippusiltoja, labyrintteja ja eläintaloja eli Karkki-arkkitehtuuri työpaja (Satuhuone)
11.00-11.45 Tiia Aaltonen, lastenkirjabloggaaja & ädit ja isät: Mitä meillä luetaan?
12.00-12.45 Teatteri Ilmi Ö: Lastenkirjasta teatteria. Näyttelijät Minna Savin ja Sofia Koski (Satuhuone)
Koko monipuolisen ohjelman löydät Lasten kirjamessujen sivuilta.
Lasten kirjamessuille on vapaa pääsy. Kaikkina päivinä vaatesäilytys, lastenvaunuparkki ja kahvilapalvelut.
