Pikkunaisia
Yksi lempikirjoistani lapsena oli Louisa May Alcottin Pikkunaisia, joka kertoo neljän siskoksen elämästä 1860-luvun Yhdysvalloissa. Rakastin uppoutua kirjan maailmaan ja leikitellä ajatuksella, että omaisin Jon rohkeuden, vaikka eniten samastuinkin musikaaliseen ja herkkään Bethiin. Amyn turhamaisuutta minun oli puolestaan vaikea sietää, mutta sisaruksista vanhinta, Megiä, haikeasti ihailin, ja haaveilin että voisin kuusitoistavuotiaana olla yhtä kaunis ja aikuinen kuin hän.
Pikkunaisten ohella lempikirjoihini lukeutui myös Laura Ingalls Wilderin Pieni talo Preerialla -kirja, jossa niin ikään perheeseen kuului kolme tytärtä; Mary, Laura (Ne ei tahdo mua, ne tahtoo Ingallsin Lauran, essussaan kiltisti tottelemaan – kuten Maija Vilkkumaa laulaa) ja Carrie. Oli valtavan kiehtovaa eläytyä sellaisen perheen elämään, jossa oli monta lasta ja kaikki vieläpä tyttöjä. Ehkäpä haaveeni suuresta perhestä juontaakin juuri näiden kirjojen parissa vietettyihin lukemattomiin tunteihin.
Ja miten ihmeellisen lahjan elämältä sainkaan. Sain itse kolme tytärtä. Tytöilläni on upea isä, jonka kanssa jaan vahvasti ajatuksen siitä, että tyttöjen kasvattaminen on erityistä ja ihanaa. Se on myös ainakin itsestäni aika-ajoin pelottavan haastavaa, sillä koen, että tytöt tarvitsevat erityisen vahvan ja terveen itsetunnon suojakseen tässä maailmassa. Maailma ei myöskään kaikkialla ole aina reilu – etenkään tytöille. Vielä.
Olemme onnekkaita, että olemme saaneet tyttömme pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Vaikka yhteiskunnassamme on paljon seikkoja, jotka kaipaavat kipeästi kehittämistä, globaalista näkökulmasta katsottuna olemme olleet valtavan etuoikeutettuja. Menimme nuorena (minä 21-vuotiaana) naimisiin ja halusimme pian perustaa perheen, vaikka yliopisto-opintomme olivat vielä kesken. Vaikka maisteriopintojen loppuun saattaminen töiden ja lastenhoidon ohella olivat ajoittain rankkaakin, koin usein kiitollisuutta siitä, että naisena se kaikki oli minulle kuitenkin mahdollista. Globaalisti tarkasteltuna valitettavasti kovin monessa yhteiskunnassa on silkka mahdottomuus ajatella, että nainen, joka saa lapsia ennen loppututkinnon suorittamista, voisi saada lasten jälkeen kohtuullisessa ajassa korkeakouluopinnot päätökseen ja saada vieläpä uran. Tiukimpien haasteiden edessä tsemppasin opinnoissa itseäni eteenpäin sillä ajatuksella, että haluan näyttää tyttärilleni sen, ettei naisen tarvitse joutua valitsemaan koulutuksen ja perheen välillä. Pidin myös tärkeänä sitä, että he saavat sellaisen naisen mallin, että naisella on lupa omiin unelmiin ja niiden seuraamiseen.
Näiden teemojen ympärille halusin rakentaa Pikkunaisia -blogin. Vaikka olen saattanut opintoni loppuun ja saanut mielenkiintoisen ja haastavan työn, jossa saan jatkuvasti kehittää itseäni ja omaa osaamistani, tyttöjen äitinä pidän edelleen tärkeänä sitä, etten itse lakkaa unelmoimasta ja tekemästä asioita omien unelmieni saavuttamiseksi. Tervetuloa siis seuraamaan Pikkunaisia – matkaa, jolla unelmia luodaan ja toteutetaan.
Seuraa blogiani Bloglovinissa, Facebookissa ja Instagramissa niin pysyt mukana matkalla!