Kateellisen avovaimon ajatuksia

Tänään on ollut erittäin kyynelpitoinen päivä. Kaikki asiat alkavat itkettämään, tiedänkin jo syyn; kaiken sisällään pitäminen purkautuu näin. Rupesin sitten miettimään mikä tässä nyt mättää. Pinnalle nousi seuraavia asioita.

1. Kavereiden puute

Kun paras kaveri muuttaa pois, yhden kanssa yhteydenpito vähentynyt, kolmas ja neljäs tekevät pitkiä koulupäiviä ja siinäpä ne oli. Yhden kaverin kanssa tavatan viikottain ja se onkin mukavaa. Mutta kun olen aina omistanut ison kaveriverkoston ja yhtäkkiä kaikki ovat kadonneet. Itkuhan siinä tulee.

2. Työttömyys

Joo, kyllähän tää alkaa kyrpimään. Töitä, anyone ? Pitäisi keksiä harjoittelupaika, muta kun en tiedä mitä haluan tehdä !?!

3. Vähäinen aika P:n kanssa

Meidän päivä menee aikalailla näin: P on töissä, tulee sieltä ja käydään kaupassa (yhteistä aikaa n. 15 min), puran ruokaostokset ja teen ruuan, tällä välin P on kerennyt kipasta koneelle, syödään yhdessä, välillä ei (yhteistä aikaa n. 30 min), välillä katsotaan sarjoja (yhteistä aikaa max. 1 tunti) tai sitten P on koneella ja menen jutustelemaan hänelle sinne ja jaan huomion 5 pojan kanssa, jotka huutavat kuulokkeissa. Sitten mennäänkin nukkumaan. Yhteistä aikaa kertyy siis päivässä semmonen n. 1 ½ tuntia. Joskus ei sitäkään. Ja kaikki koska mie en kehtaa sanoa pelaamisesta mitään, koska minua surettaa katsoa kun P aloittaa itsensä ruoskimisen saman tien. Ei kiva.

 

Ja nyt P on viettämässä laatuaikaa kavereidensa kanssa toista kertaa tällä viikolla, ja kateellinen avovaimo istuu kotona itkemässä, kun ainut tuulettuminen kahden viikon sisään on kauppareissut, kun ei omista niin laajaa kaveriporukkaa ja ikävöi miestään. Hienoa !