Kun pää räjähtää

Nimittäin päänsärystä.

Mulla ja päänsäryillä on pitkä yhteinen historia. Ensimmäiset kivut tulivat seitsemännellä luokalla. Niskoja ja hartioita koski ja päähän säteilevä kipu oli sietämätön. Yläasteella vierailin viikottain terveydenhoitajalla buranaa hakemassa ja sain käskyn pitää migreenipäiväkirjaa. Yläasteen aikana harrastin liikuntaa vielä melkein päivittäin koululiikunnan lisäksi, eikä perheessämme ollut tietokonetta ja kun oli, oli nettiyhteys niin huono, ettei siinä jaksanut edes istua. Terveydenhoitaja passitti loppujen lopuksi kunnalliselle hierojalle, joka oli loppujen lopuksi ajan hukkaa. Ei vaikutusta.

Ammattikoulussa kivut pahenivat, liikuntaakaan ei hirveästi tullut harrastettua, sillä pienikin jatkuva liike hartioissa sai pyörtymisen tunteen. Jossain vaiheessa minua kannettiin terveyskeskuksen päivystykseen pääkivun vuoksi ja ensin määrättiin 400 mg buranaa, myöhemmin lihastenrentouttajaa,sitten taas särkylääkettä, viimeksi tuli kahta erilaista särkylääkettä.

Päätä on pyöritelty, välillä todettu, että omistan huonon kivunkestokyvyn ja sitten taas todettu, että mene hierojalle. Liikunta auttaa, lihaksia pitäisi vahvistaa, syö buranaa. Viimeksi sanottiin, ettei välttämättä kipu lopu ikinä. Nyt lääkitykset on niin vahvat, että tunnin päästä nukahdan. Eli olen päivät oppinut kestämään kipua, ja vasta illalla lääkettä.

Kuitenkaan en haluaisi luopua toivosta, siitä ettei päähän koskisi joka toinen päivä, olenhan vasta 20-vuotias. Koneella olo aikaa on vähennetty, nyt vaan pitäisi saada inspiraatiota lähteä kävelyille (eniten haluaisin hiihtämään, mutten omista enää suksia).

Miten pääkipu selätetään ?