Mitä äijä?

Tänään olen huomannut sen, mitä huono kouluttaja voi saada aikaan ryhmälle. Opiskelen siis mielenterveys- ja päidetyötä työkkärin koulutuksena ja sehän on selvä, että halvimman tarjouksen tehnyt pulju saa pitää kurssin. Meidän pääopettajamme on Rovaniemeltä ja mitäpä hän tietää Joensuun verkostoista: EI MITÄÄN! Harjoittelupaikan etsimiseen annettiin reilu kuukausi aikaa, mutta koska harjoittelupaikkojakin on rajoitetusti ja lähihoitajaopiskelijoille paikat varataan edellisenä keväänä, oli harkkapaikan etsiminen hankalaa. Kun tästä stressitekijästä pääsee yli, voikin seuraavaksi stressata sitä, että mitäs meillä on ensi viikolla koulussa, sillä lukujärjestykset tulevat sunnuntai-iltana moodleen. Olen myös toiminut ATK-tukena, sillä kurssin ATK-tukihenkilö on ROVANIEMELLÄ! Olemme opiskelleet jo kuukauden ja voin suoraan sanoa, etten ole oppinut mitään uutta.  Työharjoittelu alkaa kolmen viikon päästä ja lähipäiviä meillä on enää seitsemän. Osalta puuttuu harjoittelupaikat kokonaan ja muita opettajia ei infota  kunnolla. Ihanaa.

Onneksi Petri on jaksanut kuunnella minun valituksia kurssista ja syysmasennuksesta (tän kurssin jälkeen oon itse mielenterveysasiakas). Tänään Petri vei mut jopa syömään ja ostamaan karkkia ja sipsuja. Vetäsin ruokaähkyn päälle karkkiähkyn ja vielä pitäisi kuulemma tehdä lämpimiä voileipiä iltapalaksi. Minä taidan vaan olla sänkykamaa salkkareiden jälkeen (ihana Ulla on takasi<3). Toivottavasti kissat antavat tänä yönä nukkua. Kuka on ikinä sanonut, että kissat laiskistuu kun ne leikkaa? Meillä riehutaan enemmän kuin ikinä.

 

Mitäs Teidän maanantaihin?