Olipa kerran eräs kaunis sunnuntaiaamu. Aurinko paistoi, oli lämmin. Päässä kyti ajatus kirpparille pääsystä. Tartuin puhelimeeni ja laitoin kaverille viestiä: Lähdetään kirpparille! Kaveri ei kuitenkaan mukaan päässyt ja yksin ei oikein huvittanut. Jahkailin ja jahkailin, lähden, en lähde.

Lopulta otin kuitenkin auton alle ja suuntasin kirpparille. Heti alkuun löytyi shortsit, hame, paitaa… mutta ei laukkua, jota olin jo pitkään etsinyt. Sellaista mustaa ja isoa, oikein käytännöllistä. Rivit alkoivat vähenemään kunnes huomasin sen, yksin nurkassa kyyhöttävän ruskean laukun. Se oli sympaattisen näköinen kaveri ja neljän euron hinnalla varmasti oiva ostos. Pakko saada ! Näin nappasin laukun nopeasti mukaani ennen kuin kukaan muu ehtisi huomata ja pidän koko ajan yksinkertaisesta ruskeasta laukustani enemmän. Mustan vuoro olkoon seuraavaksi.