Sanotaan, että keittiö on kodin sydän. Meillä se on olohuone. Siellä nauretaan, katsotaan televisiota, pelaillaan, lauletaan, istutaan kynttilän valossa ja luetaan kirjoja. Joskus siellä jopa nukutaan, kun toisen kuorsaus on liian häiritsevää, mutta ei kehdata herättää toista. Siellä kissat nukkuvat tietyillä paikoillaan päiväunia ja käsityökorini sisältö pursuaa keskeneräisiä projekteja ja lankarullia. Rakastan siellä majailevia esineitä, sohvaa, jossa on koko meidän yhdessä asumisen muistot, pieniä muistoesineitä muistuttamassa ihanista asioista, katossa roikkuvaa sankkolamppua, räsymattojen tuntua jalkojen alla. Missään ei voi levätä niin hyvin kuin olohuoneessa, oli kyse sitten lukemisesta tai sarjamaratonista. Myös blogin kirjoitus onnistuu aina parhaiten maailman pehmeimmältä sohvalta. Meidän olohuoneessa vetää paljon, mutta onneksi on viltti, jonka alle käpertyä, ja kasa Reinoja, jotka voi laittaa paleleviin jalkoihin. Pöydälläkin on ruusuja ja namuja, ihan vain piristämässä pimeitä iltoja (sitä paitsi mulla on lihotuskuuri, miten voi olla, että lomapäivämässäilyllä voi tiputtaa itseltään kuusi kiloa?) Rakastan olohuonettamme, siellä minua hymyilyttää.

Mistä löytyy Teidän kotinne sydän?