Tässä on rehellinen minä.

Tiedättekö sen tunteen, kun olet se lapsi, jonka porukoilla ei ole vara ostaa hienoja vaatteita eikä kampaajalla ole käyty kertaakaan elämän aikana ? Elät iloisena peikkotukkana, kunnes se koulun suosituin kuudesluokkalainen sanoo koko koulun edessä, ettei halua näytellä prinssin roolia, koska prinsessana on joku noin ruma. Viidesluokkalaisen maailma järkkyy. Mietit, miksi sinä elät perheessä jossa ollaan köyhiä, peität epävarmuuden kasalla meikkiä. Yläasteellakaan et ole poikien suosiossa ja kaikki kaverisi ovat maailman kauniimpia. Itse olet edelleen sama peikkotukka sukulaisten vanhoilla vaatteilla. Tiedätkö sen tunteen kun saat ensimmäisen poikakaverin ja hänen kaverinsa toteaa sinut nähdessään, että onpas ruma ! Kamalinta mitä voit sanoa ysiluokkalaiselle murrosiän ja identiteettikriisien keskellä kamppailevalle.

Amiksessa epävarmuus on hyvä peittää. Ei ole tuttuja ja tukankin voi leikata lyhyeksi. Itsevarmuutta on helppo feikata pukautumalla eri tavalla kuin muut. Olla olevinaan niin kapinallinen välittämättä muiden mielipiteistä. Kaikki surumielisyys on helppo hukuttaa viinaan ja jatkuviin säätöihin miesten kanssa. Oikeasti olen pohjilla, en tunne itseäni kauniiksi, en omaksi itsekseni, en miksikään. Kun amis loppuu, jotain tapahtuu. Pisin suhde siihen mennessä on ohi, olet aivan yksin ja saat kasata itsesi uudestaan. Kerkeät miettiä mitä oikein haluat olla. Ensimmäinen poikaystäväsi palaa kuvioihin, olet oikeasti onnellinen.

Yhtäkkiä tukkasi kasvaa, ympärilläsi on vain niitä ihmisiä joita haluat siinä olevan. Et stressaa, tiedät että se on turhaa. Olet taas se peikkotukkatyttö, joka pukeutuu muiden vanhoihin vaatteisiin. Tiedät, että tulet pärjäämään. Kaverisi ovat huomanneet muutoksen; ”sä oot nykyään Mari kaunis, oot ihan oma ittes”. Tänään kuulin ihanat sanat yhden meidän nuoren suusta: Sä näytät hyvältä.

”sä pelkäät, et nolaat ittes
pelkäät olla oma ittes
ja mitä vittuu, ja mitä sitten?
ei ketään kiinnosta ku oot oma ittes.

– Herra Huu – Ei toivottu lastenlaulu