Valehtelisin, jos väittäisin

 

Etteikö viime viikonloppu ollut yksi tämän kesän parhaista. Perjantaina lähdimme Petrin kanssa ajamaan mummolaan Ilomantsiin, monien muiden suunnatessa kanssa katselemaan Talvisodan 70 -vuotis juhlallusuuksia. Perjantaina käytiin myös isosiskon luona Möhkössä, kylillä pyörimässä ja veneilemässä  tutuissa lapsuuskesien maisemissa. Istuttiin serkkupojan ja enon kanssa grillikodassa ja juotiin kaljaa. Nautittiin.

Lauantai aloitettiin laiturilla makoilulla. Laiturin pienesti keikkuessa oli hyvä ottaa vielä aamunokoset. Kävin myös esittelemässä Petrille lapsuuden leikkipaikkoja, muistomerkkiä ja korsua, muistelemassa, miten vanhassa Oinassalmen sillassa luki kaikkien serkuksien nimet. Käytiin myös Viinitornilla, missä turistit ihmettelivät halpaa hintatasoa (nelihenkinen perhe, lapsille limut, aikuisille kuoharilasit ja jokaiselle mansikka-vuohenjuustocroissantit yhteensä 23 euroa). Näkymät oli aika hulppeat ja Hermannin viinitilan kuohari maistui raikkaalle. Illalla virvelöitiin, vedettiin nuottaa ja soudin ensimmäistä kertaa elämässäni.

Sunnuntaina virvelöitiin vielä hieman, syötiin ja lähdettiin äitin luokse hakemaan kalaa. Sitten vielä Petrin vanhemmille ja sieltä kotia, oma sänky tuntui niin hyvältä.