Pikkujuttuja

15.6.2011 rebev

Kohta melkein ollaan siellä

Edessä neljä (tai käytännössä viisi) päivää aitoa festarihuumaa, keikkoja mitä odotan kun kuuta nousevaa, hyvää seuraa ja fiilistä (positiivisuus on hieno asia, eikö vain?). Tämän vuoden Provinssirock tarjoaa (ainakin minulle) semmoisen bänditarjonnan ettei tarvinnut kahta kertaa miettiä ostaako liput kun ne kaupan tulivat. Tarjolla kun mm. ovat:

System Of A Down

The Sounds

Pendulum

Volbeat

Ja monta muuta ihan mahtavaa bändiä. Hitto vie, minä en ehkä kestä. Varsinkin SOAD saa minussa aikaan sellaiset sävärit, että luultavasti sekoan sinne keikalle! 😀

Täytyy Provinssia, ihan festarina, vielä pikkusen ylistää (anteeksi). Olen ite aina viihtynyt festareilla, ihan semmoinen römyfestaroija en kuitenkaan ole, menen festareille etupäässä musiikin takia (tietenkään hauskan pitoa unohtamatta ;)). Juuri siinä asiassa Provinssi voittaa ainakin ne festarit missä itse olen ollut. Siellä ihmiset pitävät hauskaa, mutta viisaasti. En oikeastaan edes muista (ei johdu alkoholista :D) että olisin koskaan nähnyt siellä mitään suurempia tappeluita, en ole törmännyt rosvoihin (vaikka tietenkin niitä siellä on..) ja uskonkin että ainakin suurin osa ihmisistä on siellä saman asian vuoksi kun minäkin, musiikin. Provinssin järjestäjät osaavat valita sinne hyvät bändit kerta toisensa jälkeen. Ja mikä parasta, joka ikinen vuosi sieltä löytää monta uutta musiikkirakkautta!

(olihan äskeisessä ylistyspuheessa varmasti tarpeeksi sulkuja?) (eikö?) 😀

Noni mutta koska päähäni selvästikkään mahdu kuin ainoastaan huominen lähtö, on ehkä parempi olla höpisemättä enempää. Loppuun vielä PMMP:tä! Palaillaan tiistaina (jos kunto kestää), kivaa viikonloppua kaikille ja jos ootte tulossa Provinssiin niin olkaa ihmisiksi (älkääkä vesittäkö mun ylistyksiä) 😀

http://www.youtube.com/watch?v=Oi4HsUIn5bo

ps. Kaikki kuvat WeHeartIt

– R

Kulttuuri Matkat Musiikki Ajattelin tänään

12.6.2011 rebev

The first to say yes, the first to say no

Minä oon aina rakastanu kirjottamista. Ala-asteella opettajat ihmetteli kun 8-vuotiaalta tulee 20-sivuisia kertomuksia ja 10- vuotiaana kirjoitin itse muistaakseni 53- sivuisen kirjan, ei se ”Katriinan talvi” ihan julkasuun asti mennyt, mutta johonkin kilpailuun sen kanssa osallistuin ja tulin toiseksi 😀

Vaikka kirjottaminen onkin ihanaa, sitäkään ei aina jaksa. En siis varmastikkaan tule kirjoittelemaan tänne joka päivä, voi olla etten joka viikkokaan. Kirjoitan silloin kun on inspis, jotain asiaa tai ihan vain silloin kun on kamala kirjoitusvimma (ilman asiaa). Hii! Tää on jännää! Ihan vasta tutustuin Lilyyn ja ihastuin heti, kivan olonen paikka ja erilainen. Tästä se siis lähtee 🙂

Mulla on siis menossa ensimmäinen kesä neljään vuoteen kun en ole töissä. Viikon työkeikkoja on pari mutta muuta ei ole, voin kertoa että nautin ja kovasti! Mun viime lukukausi oli rankka, haastava ja raskas. Opiskelin ja olin töissä yhtä aikaa. Joka arkipäivä meni töissä neljään, siitä äkkiä koululle ja yhdeksän maissa kotiin. Tietenkin opiskeluun kuului myös tuhoton määrä tehtäviä, joita sitten puoliunessa väännettiin yöt.. HUH. Siispä päätin että tämän kesän minä lomailen, oi kun se kuulostaakin ihanalta <3

225257_116717388413804_100002266308589_154071_161304_n_large.jpg

Kuva Weheartit

Tän ekan tekstin otsikkona on pätkä yhestä vanhasta, mutta silti ah, niiiiin ihanasta biisistä. Kanadalaiset kaksoisiskot Tegan ja Sara ovat olleet jo monta vuotta mun kuunnelluimpien bändien listassa. Voi rakkaus mitä musiikkia! Neitosten (aika usein heitä luullaan muuten myös miehiksi..) musiikki on rentoa indietä, ja biisien sanoissa on ideaa. Kaksikon musiikkia on myös kuulunut paljon tv-sarjassa L-word.

Kuunnelkaa ja nauttikaa!

(kannattaa muuten kuunnella myös kaksikon muita kappaleita;))

http://youtu.be/pkULrkpwWK0

Rentoa sunnuntain jatkoa!

Minä lähen huomenna vähän reissun päälle, keskiviikkona takasin, palaillaan silloin 🙂

– R

Kulttuuri Musiikki Ajattelin tänään