Music was my first love and it will be my last.

Kuvahaasteella jatketaan, olkaas hyvät:

Päivä 4: Harrastus

heina2011_058.jpg

Musiikki. 

Se on yksi suurimmista nautinnoista elämässäni, syvimmistä rakkauksistani ja asia, mikä saa minussa aikaan paljon isoja tunteita. 

Minä kuuntelen musiikkia, minä laulan ja minä soitan. 

Elämäni aikana soittimiani ovat olleet piano, viulu ja klarinetti. Näiden lisäksi olen laulanut miljoonilla tunneilla, kuoroissa ja bändeissä. 

Se on harrastus jota voin kutsua elämän tavaksi. 

Music was my first love
and it will be my last.
Music of the future
and music of the past.

To live without my music
would be impossible to do.
In this world of troubles,
my music pulls me through.

– Rebev

 

Suhteet Oma elämä

vaihtoehtoja

Helsinki.

Joskus pari vuotta sitten aattelin että hyiiii, minä en tänne muuttais ikinä. En tykänny siitä että ihmisillä on kiire, en siitä että ihmisiä on liikaa joka puolella. Pelkäsin koko kaupunkia, tuntui siltä että mihin tahansa yritän mennä niin eksyn. 

En minä vieläkään tykkää kiireestä, juoksevista ihmismassoista (kuten rautatieasemalla), enkä nokkavista katseista, tylyistä kaupanmyyjistä tai siitä ettei ole ikinä hiljaista. 

Mutta. Nyt minä taisin rakastua Helsinkiin.

5898410673_2d762550a6_b_large

 

Rakastan näitä mahottoman kauniita taloja, pikkuputiikkeja, siitä että aina on jotain mitä voi tehdä. Rakastan sitä että jos röökit loppuvat kolmen aikaan yöllä, saa niitä ostettua jostain kaupasta. 

Yhden asian huomasin uudestaan. Tämä kaupunki ei kai nuku koskaan. Ennen en olis siitä tykännyt. Nyt tykkään, jotenkin oudolla tavalla. Vaikka kaipaankin usein hiljaisuutta, on jotenkin ihana tietää että täällä valvoo aina ihmisiä, ja paljon. Se on omituisesti turvallista. 

Töitten ja kodin etsiminen täältä tuntuu nyt paljon luontevammalta. 

Kansallismais_helsinkikt_503_pr_large

 

Mutta silti. Mulla on ikävä kotiinkin. Jo nyt vaikka reissua ei ole kun pari päivää kestänyt. En yleensä kärsi koti-ikävästä, juuri koskaan. Mutta minusta tuntuu että tämä ikävä johtuu juuri siitä, että tajusin että voisin elää myös täällä. Se ikävä taitaa olla semmoista puolustusta. Että muistan ajatella miten ihana se Oulukin on, tai ei oikeastaan se kaupunki. Vaan ne ihmiset. 

Äh.

5903095228_c97f92c1b1_z_large

                        Kellä alko soimaan Blondie päässä? Mulla ainaki 😀

Täällä on ollut kyllä kivaa. Tultiin siis sunnuntaina tänne puolen yön aikaan. Heitettiin tavarat kaverin kämpälle ja mentiin sen naapuriin syömään pannaria. Sitten kaupan kautta nukkumaaan. 

Eilen näin vanhoja opiskelijaliitto-tuttuja. Nautittiin auringosta DTM:n terassilla, käytiin syömässä (valitettavasti aika huonoa) ruokaa Memphiksessä ja illalla käytiin kattomassa viiminen Potteri Tennarissa. Voin myöntää, mulla on siihen pokkaa, minä itkin :,D (tuntemattomille kerrottakoon että olen itkenyt kun oon kattonu esim. Salkkareita tai Muumeja…).

Paljon on suunnitelmia tälle viikolle. Illalla menen kahvittelemaan isosiskon kanssa  ja monta muutakin tuttua pitäis käydä viikon aikana halimassa 🙂 

Helsingissä olis yks aika mahtava työpaikka auki…. Oivoivoivoi. 

(kuvat wehearit)

– Rebev

 

Suhteet Oma elämä Matkat