Odottaminen. 

Yksi maailman paskimmista asioista. 

Mutta silti niiiin ihanaa! 

Minä tykkään suunnitella, ideoija, haaveilla. Tehdä joskus mahottomiakin suunnitelmia, haaveilla semmoisestakin mitä tiedän ettei tule koskaan tapahtumaan. 

Sitten kun niitä mahollisia suunnitelmia on tehty, pitää odottaa että ne on ajankohtasia. Se on toisaalta ihanaa, vaikka haluaiskin jo äkkiä että ne tapahtuis. 

Mutta inhottavinta on, jos ei ole mitään mitä oottaa. Ei mitään illanviettoa, reissua, keikkaa, tapaamista tai mitään muutakaan. 

Joskus oottamisen arvoista voi olla vaa ihan vaikka kaupunkireissu kaverin kanssa,  palkkapäivä (KUKA, tätä ei oottais :D?) tai marjanpoimintareissu äitin kanssa. 

Just nyt mulla on kaikkea kivaa tiedossa. Seuraaviin kahteen viikkoon (ehkä ylikin) on suunniteltu vaikka mitä mahtavaa ja huippua! Ensinnäkin pääsen pois Oulusta edes hetkeksi, mutta suurin syy tälle järettömälle odotukselle on, että pääsen näkemään järettömän rakkaita ihmisiä, joita en oo taas vähään aikaan nähny. 

Sunnuntaina olis eessä Helsinki, ihananhölömön kaverini kanssa hengailu, siskon näkeminen (<3!),  muidenkin tuttujen moikkaaminen, Korkeasaari (ei saa nauraa, mun on pakko päästä sinne. Viimeksi oon käyny kattelemassa nukkuvia eläimiä joskus 7-vuotiaana!) ja luultavasti hyvin rento lööbäily viikko. (Siinä sivusilmällä voin sitten katella itelleni mahollista kotia jostain niistä Helsingin hienoimmista taloista, aikuniin, se oli se rahahomma..) Niin ja pääsen pitkästä aikaa Mamaan! 😀 

Helsingistä suuntaan maailman rakkaimpaan ja kauneimpaan kotikaupunkiini  Jyväskylään. Luvassa tyttöjen iltaa ihanien ystävien kanssa, kummipoikien kanssa leikkimistä ja lellimistä, pienenpienen tätitettävän ihastelua, iskän ja muitten sukulaisten kanssa oloa, eli rakkaimpien näkemistä.  (28527352093753,482 <3:ntä)

Nyt pitäis sitten jaksaa oottaa!

Mutta kyllä minä jaksan, se on sen arvosta 🙂 

Mitä te ootatte? 

– Rebev