The first to say yes, the first to say no

Minä oon aina rakastanu kirjottamista. Ala-asteella opettajat ihmetteli kun 8-vuotiaalta tulee 20-sivuisia kertomuksia ja 10- vuotiaana kirjoitin itse muistaakseni 53- sivuisen kirjan, ei se ”Katriinan talvi” ihan julkasuun asti mennyt, mutta johonkin kilpailuun sen kanssa osallistuin ja tulin toiseksi 😀 

 

Vaikka kirjottaminen onkin ihanaa, sitäkään ei aina jaksa. En siis varmastikkaan tule kirjoittelemaan tänne joka päivä, voi olla etten joka viikkokaan. Kirjoitan silloin kun on inspis, jotain asiaa tai ihan vain silloin kun on kamala kirjoitusvimma (ilman asiaa). Hii! Tää on jännää! Ihan vasta tutustuin Lilyyn ja ihastuin heti, kivan olonen paikka ja erilainen. Tästä se siis lähtee 🙂 

 

Mulla on siis menossa ensimmäinen kesä neljään vuoteen kun en ole töissä. Viikon työkeikkoja on pari mutta muuta ei ole, voin kertoa että nautin ja kovasti! Mun viime lukukausi oli rankka, haastava ja raskas. Opiskelin ja olin töissä yhtä aikaa. Joka arkipäivä meni töissä neljään, siitä äkkiä koululle ja yhdeksän maissa kotiin. Tietenkin opiskeluun kuului myös tuhoton määrä tehtäviä, joita sitten puoliunessa väännettiin yöt.. HUH. Siispä päätin että tämän kesän minä lomailen, oi kun se kuulostaakin ihanalta <3 

Kuva Weheartit

 

Tän ekan tekstin otsikkona on pätkä yhestä vanhasta, mutta silti ah, niiiiin ihanasta biisistä. Kanadalaiset kaksoisiskot Tegan ja Sara ovat olleet jo monta vuotta mun kuunnelluimpien bändien listassa. Voi rakkaus mitä musiikkia! Neitosten (aika usein heitä luullaan muuten myös miehiksi..) musiikki on rentoa indietä, ja biisien sanoissa on ideaa. Kaksikon musiikkia on myös kuulunut paljon tv-sarjassa L-word. 

Kuunnelkaa ja nauttikaa! 

(kannattaa muuten kuunnella myös kaksikon muita kappaleita;))

 

http://youtu.be/pkULrkpwWK0

 

Rentoa sunnuntain jatkoa!

Minä lähen huomenna vähän reissun päälle, keskiviikkona takasin, palaillaan silloin  :)

– R