Vauvantekorauha

Tyypilliseen naisten tapaan minun äidilläni on usein aika paljon sanottavaa. Ja monista minun elämäni valinnoista ja tekemisistä aika vahvaa sanottavaa. Enpä voi häntä moittia, sillä jostain syystä tavoitan samaa itsestänikin.

 

Sattuneesta syystä en ole siis hänelle mitään vauvaprojektista puhunutkaan. Tämä on sen verran iso, jännittävä ja henkilökohtainen asia, etteivät äidin mielipiteet välttämättä veisi aina tilannetta eteenpäin. Tosin eihän se meidän äitiä estä asioista puhumasta, vaikka hän ei niistä tiedäkään. Voihan niistä varmuuden vuoksi esittää arvelunsa, koska saattaahan jokin asia olla jotenkin.

 

Meidän vauva-asiasta äitini on montaa mieltä:

– Kyllähän te nyt tietenkin hankitte lapsen, eihän muu tule kysymykseenkään. – Vastauksena arveluihini, ettemme välttämättä ikinä halua lasta.

– No niin, nyt olisi hyvä aika hankkia lapsi. – Mielipiteenään mietteisiini, missä vaiheessa lapselle olisi aikaa ja tilaa.

– Kohta sinä olet jo liian vanha. – Kannustukseksi minulle.

– Turha sitä on sen enempää miettiä. Kyllä asiat siitä suttaantuvat. – Toisenlaiseksi kannustukseksi minulle.

– Et sinä tietenkään tule tuollaisessa tilanteessa raskaaksi. Vauva vaatii rauhan. – Hänen nykyinen mielipiteensä.

 

Olen tullut siihen tulokseen, että vauvan vanhemmatkin tarvitsisivat rauhan. Lisääntymisrauhan.