Siskot, siskot! Olemme päässeet tällä erää jonkinlaiseen ratkaisuun: harrastamme taas seksiä ilman ehkäisyä!

Olen niin helpottunut. En niinkään seksistä ilman ehkäisyä vaan siitä, että henkinen vatvominen on nyt tullut jonkinlaiseen päätökseen. Eikä vain jonkinlaiseen vaan sellaiseen, joka tuntuu hyvältä. Tästähän voi nimittäin olla seurauksena uusi ihminen tähän maailmaan, mutta olen varautunut siihen. Ja miehenikin on. Viime vuoden jälkeen tuntuu myös, että olen kypsempi asian suhteen kuin silloin olin. Uusi ihminen tuntuu itse asiassa hyvin mukavalta ajatukselta.

Rohkaisuksi kaikille teille muille, jotka arvotte lapsellisuuden ja lapsettomuuden välillä kerron tilanteen, jossa tähän ehkäisyttömään ratkaisuun päädyin. Olin jokin aika sitten yksissä hautajaisissa, joissa en ollut niin läheinen, että olisin ollut täysin surun murtama. Siellä oli myös yksi perhe, jossa oli äiti, isä ja kouluikäisiä lapsia. He menivät perheenä arkun ääreen laskemaan kukkia. Kukkien laskemisen jälkeen koko perhe otti hetkeksi toisiaan käsistä kiinni ja oli yhdessä hiljaa. Se hetki oli niin koskettava. Tajusin siinä, että noin minäkin haluan. Minä haluan perheen, joka on toistensa tukena, tapahtui elämässä mitä tahansa. Perheen, jossa on äiti ja isä ja lapsi(a).

Ei varmasti kovinkaan sopivia hautajaismietteitä, mutta niistä johtuen me sitten jossain vaiheessa jätimme ehkäisyn pois.

Nyt sitten kai alkaa elimistön kyttääminen ja laskeminen ja odottaminen.