Kuten varmasti niin monet muutkin lapsentekoikäiset pariskunnat, myös me olemme tehneet hankintoja ja suunnitelmia vauvaa varten. Vaikka mitään vauvaa ei ole ollut kuin ajatuksissa. Vaikka me olemme ihan järkeviä ja harkitsevia ihmisiä. Vaikka mistään ei ole mitään takeita. Silti.

Meillä on farmariauto. Se on tietysti vähän myös koiria varten, mutta oikeasti noin pienet koirat mahtuisivat takapenkillekin. Mutta jos on vauva ja koirat ja vaunut ja muut tavarat, me tarvitaan farkku. Oikeasti minä ajan sillä autolla töihin ja takaisin. Ypöyksin.

Meillä on ekstrahiljainen astianpesukone. Se ei häiritse yölläkään. Kun sitten lapsen kanssa joutuu pesemään astioita useammin. Oikeasti me tarvitaan sitä konetta noin joka toinen päivä. Ja silloin se ehtii olla päällä silloinkin, kun olemme hereillä.

Meillä on riittävän iso pyykinpesukone. Mahtuupahan vauvan pyykit. Oikeasti me tarvitaan isoa konetta koiranpyyhkeiden vuoksi.

Meillä on perhekokoinen jääkaappi ja sen vieressä perhekokoinen pakastin. Mahtuupahan perheen ruoat, kun kerran viikossa vain käydään isosti kaupassa. Nythän on niin kätevääkin, kun kaupat ovat myöhään auki. Toinen voi jäädä kotiin lapsen ollessa nukkumassa ja toinen käy tehokkaasti kaupassa. Oikeasti siitä jääkaapista on käytössä kolmasosa ja pakastimesta puolet.

Meillä on sohvassa irtopäälliset. On sitten helppo pestä pienten tahmatassujen jäljet. Oikeasti meillä ei koskaan istu kukaan sohvalla.

Meillä on ruokapöytä sekä keittiössä että ruokailutilassa ja niihin katsottuna kokonaisuuteen sopiva lastentuoli. On sitten kiva lapsen kanssa syödä aamiaista aamiaispöydän ääressä ja kattaa kivasti, kun isä tulee töistä kotiin. Oikeasti minä syön itsekseni keittiön tason ääressä samalla, kun selaan konetta.

Meillä on yksi huone sitä varten, että lapsi mahtuu. Yksi kokonainen huone. Oikeasti se on tällä alueella aivan järkyttävän kallis ja tyhmäkin investointi. Kuivatan siellä niitä koiranpyyhkeitä.

Mitä jos eläisikin vain tätä käsillä olevaa elämää ja hetkeä?