Kavereiden seksielämä

Nyt kun tämä raskaaksi tuleminen on jonkinlainen juttu tässä elämässä, on siihen tullut sivutuotteena vähän muitakin juttuja. Yksi erikoisimmista asioista on oman ja kavereiden seksielämän jakaminen.

 

Minun elämässäni ei ole tähän mennessä ollut normaalia keskustella seksiasioista muutoin kuin oman puolison kanssa. Olemme löytäneet kavereiden kanssa aina jotain muutakin puhuttavaa kuin seksi eikä meillä ole jotenkin ollut tarvetta esim. vertailla miestemme pippeleiden kokoa tai heidän ”taitojaan” sängyssä. Olemme kai jotenkin ajatelleet, että sellaiset asiat eivät kuulu kenellekään toiselle eikä toisaalta kukaan toinen ole kovin kiinnostunutkaan siitä, millä tekniikalla miehemme parhaiten laukeaa tai miten me haluamma itseämme nuoltavan.

 

Tämän vauvaprojektin myötä tilanne on kuitenkin hieman muuttunut. Emme tosin edelleenkään keskustele asennoista tai kiihottumisen tavoista, mutta jostain kuitenkin. Tiedän sellaisia asioita kuin kavereiden seksikertojen määrät, heidän miehensä halukkuuden tiiviin työviikon aikana, heidän oman kostumisensa, heidän miehensä siittiöiden laadun ja määrän sekä ylipäänsä heidän seksielämänsä monet tavat – ja vaikeudet.

 

Meidän aikaisempaa keskustelutaustaa vasten tämä on hämmentävää. Varsinkin, kun nämä miehet eivät tiedä, mitä kaikkea minä tiedän heistä ja heidän peniksiensä toimivuudesta. Eikä tietysti minunkaan mieheni tiedä, mitä kaikkea minun kaverini tietävät hänen asioistaan. Vaikka olen kyllä pyrkinyt pysymään kehumislinjalla. Silti en ole varma, haluaisiko hän, että minun kaverini tietävät hänen sänkykäyttäytymisestään yhtään mitään.

 

Kysymys kuuluu, onko tämä ihan normaalia. Kuinka paljon voi tietää kavereiden ja heidän miestensä seksielämästä ilman, että se on friikkiä?

 

Ja voiko tämän kaiken vain niputtaa siihen suureen kokonaisuuteen, jossa tarkoituksena on haalia kaikki neuvot ja ohjeet ja taidot ja tavat, joiden avulla on mahdollista tulla raskaaksi?

Suhteet Seksi Ystävät ja perhe Raskaus ja synnytys

Vahingossa raskaaksi

Jatkaakseni viime kertaista aihetta: kuinka maailmassa ihminen voi tulla vahingossa raskaaksi?!

Minä olen kaikkien naisten tavoin pelännyt sitä tietysti kaksitoistavuotiaasta alkaen. Silloin taisin ensimmäistä kertaa pussata yhtä poikaa. Siitä meni toki kymmenisen vuotta ennen kuin raskaaksi tuleminen olisi mitenkään järjellä selitettynä ollut mahdollinen. Mutta toisaalta, olihan Mariakin neitsyt. Mistä sitä olisi voinut tietää. Raskaaksi tulemisen pelko on joka tapauksessa ollut elämässäni läsnä noin kaksikymmentä vuotta. Kaksikymmentä pitkää vuotta olen toivonut, etten vain tulisi raskaaksi, sillä se pilaisi elämäni ja olisi katastrofi ja kaikki kaatuisi.

En ole koskaan tullut raskaaksi. Ja siitä olen ollut kiitollinen ne samaiset kaksikymmentä pitkää vuotta. Olen pystynyt elämään sellaista elämää kuin olen halunnutkin, koska en ole tullut raskaaksi. Tai ainakaan se, etten ole joskus siihen pystynyt, ei siis ole johtunut raskaudesta ja vauvasta.

Niihin kahteenkymmeneen vuoteen suhteutettuna yksi vuosi, jonka aikana olen alkanut toivoa olevani raskaana, on tietysti lyhyt aika. Mutta toisaalta uutta kaksikymmenvuotisjaksoa minulla ei enää ole aikaa pelätä sitä, että en tulisikaan raskaaksi. Koska sen päätyttyä en enää voi tulla raskaaksi. Sellaiseen ihmeeseen en sentään usko.

Yksinkertainen ja iso kysymys tietysti kaiken tämän keskellä on, kuinka maailmassa ihminen voi tulla vahingossa raskaaksi?! Minä en ainakaan ole tullut, vaikka olen pelännyt sitä. Enkä minä ole tullut, vaikka olen toivonut sitä. Mutta jotkut ne vain tulevat. Ykskaks he huomaavat olevansa vahingossa raskaana asiaa sen kummemmin ajattelematta. Eivätkä he sitten edes välttämättä halua sitä vauvaa. Tai se pilaa heidän elämänsä. Tai he ovat siitä iloisen yllättyneitä ja ikionnellisia. Mutta joka tapauksessa se kävi vahingossa. Ehkäpä jopa ehkäisystä huolimatta.

Olen päätynyt siihen, että joko nallekarkit eivät kertakaikkiaan mene tässä elämässä tasan tai sitten minussa on jokin lisääntymisvika.

Suhteet Seksi Raskaus ja synnytys