Tämän vuoden keskenmenon jälkeen päätin, että koska lapsenteko ei onnistu, keskityn muihin juttuihin. Kuluneen syksyn aikana se on onnistunutkin aika hyvin. Elämässä voi olla paljon mukavaa, vaikka olisi jotain epäreiluakin.

Tänä syksynä olen

*käynyt paljon punttiksella ja keskittynyt kehittämään takapuolen lihaksia. Tulokset eivät ainakaan toistaiseksi ole ulkonäöllisesti näkyviä, mutta tunnen selvästi olevani vahvempi – ja jaksan kyykätä koko ajan suuremmilla painoilla.

*ryhdistäytynyt vieraiden kutsumisessa. Meillä on parhaimmillaan käynyt vieraita useampana päivänä viikossa. Se ei ole meille kovinkaan tavallista, mutta nyt olen nauttinut siitä; onhan meidän ympärillämme kuitenkin ihmisiä, vaikka ei olekaan lasta.

*hakeutunut opiskelemaan uutta ammattia. Se vaatii vähän esivalmisteluja ja lisäopintoja, mutta projekti on aloitettu ja olen siitä innoissani. Tietysti tulevaisuudessa töiden, opiskelujen ja vauvan yhdistäminen kuulostaa haastavalta, mutta olen päättänyt olla murehtimatta sitä nyt. Jos tulee vauva, se asia ratkeaa jotenkin.

*sisustanut kotia vain meille kahdelle. Ei enää niin paljon sen miettimistä, mihin vauva sopii vaan enemmän sen miettimistä, mihin me aikuiset sovimme.

*käynyt viinillä keskellä viikkoa, valvonut myöhään, tehnyt spontaaneja juttuja. Ihan vain siksi, että minä voin. Koska minähän olen lapseton. Eli vapaa. Eli voin tehdä mitä haluan.

Selvästi elämää on myös lapsettomuuden ulkopuolella. Uskokaa tai älkää.