Pikku Naisten Jo’n sisäänrakennettu naisviha (ja miten hän kasvoi siitä ulos)

Yksi Pikku Naisten kantavista voimista on sen sukupuolijoustavuus.

Voit katsoa täältä tämän artikkelin inspiroineen videon suomeksi tekstitettynä. 

Louisa May Alcott vietti osan nuoruudestaan Fruitland nimisessä kommuunissa.

Monet Alcott tutkija uskovat, että huono ruokavalio Fruitlandissa saattoi vaikuttaa Louisan hormonaaliseen tasapainoon. Samaan tapaan mitä kirjojen Jo, Louisa oli erittäin suojeleva äitiään kohtaan, jota hän palvoi ja hän rakasti perhettään kovasti. Pienestä asti Louisa näki itsensä perheensä elättäjänä, tai kuten Jo kutsuu itseään ”perheen miehenä”

Anna Alcott oli 11 vuotta vanhempi, mitä hänen kirjallinen vastaparinsa Meg March, kun hän meni naimisiin, samaan tapaan mitä Jo suri Megin lähtöä, niin suri myös Louisa. Ei siksi että John, oikea John ja fiktiivinen, olisi ollut paha ihminen,. vaan siksi, että se merkitsi muutosta perheen sisäisessä dynamiikassa

Anna myös ilmoitti kihlauksestaan pari viikkoa sen jälkeen, kun he olivat menettäneet sisarensa Lizzien, joten Louisan pelko perheen menettämisestä oli ymmärrettävä.

Me elämme kulttuurissa missä ei ole yleistä tahtoa ymmärtää mitä toinen sanoo ja tarkoittaa, tässä tapauksessa kirjailija, mutta olettaa, että kyseessä on valmis idea tai ajatus, jonka olemme itse punoneet päässämme, oli se sitten jotain, mitä rakastamme, vihaamme, tai mitä haluamme tai mitä luulemme olevamme, olemme heti väärillä jäljillä. On ikävä että asia on näin, koska kun poistamme hahmojen viat ja herkkyyden, estämme itseämme näkemästä näitä piirteitä heissä ja näin ollen estämme itseämme oppimasta ja kasvamasta. (Lainaus bloggarilta @thatvermillionflycatcher)

Laajalle levinneen stereotyypin mukaan Jo on hyvin seikkailullinen.

Onko hän? hän on seikkailullinen oman päänsä sisällä. Hän on hyvä keksimään tarinoita ja hän pitää näyttelemisestä.

Kirjoittaminen on turvallinen tila elää toisenlaista elämää. Laurien kanssa Jo voi elää poikien maailmassa tämän maskuliinisen energian kautta. Jo pitää urheilusta puhumisesta, mutta hän ei sukupuolensa vuoksi voi liittyä joukkeisiin. Ensimmäisessä osassa sen jälkeen, kun Laurie on kirjoittanut Megille kirjeitä John Brooken nimissä, ja satuttanut Megiä syvästi (mitä ei ole koskaan näytetty elokuvissa, en tiedä miksi) Laurie pyytää Jo´ta lähtemään mukanaan yllättämään Herra Brookea. Idea houkuttelee Jo´ta, mutta hän myös tajuaa, että se on Laurien tapa yrittää kiemurrella itsensä ulos vaikeuksista ja kohtaamasta isoisäänsä.

Kirjassa on kohtaus, jossa Laurie väärentää Megille kirjeen kotiopettajansa Johnin nimissä. Jo’n äiti saa tämän selville ja läksyttää Laurieta. Jo ei kohtauksessa tunne yhtään sympatiaa siskoaan kohtaan vaan säälii Laurieta. Tämä kohtaus on saanut monet nykylukijat kummastelemaan Jo’n käytöstä. Jo tahtoi olla poika, ja samalla omi itselleen hyvin naisvihamielisiä asenteita. Kakkos-osan alussa Jo ja Laurie ovat parikymppisiä ja he yhdessä pilkkaavat neitoja, joiden kanssa Laurie flirttailee.

Kirjan edetessä Jo’n käytös kuitenkin muuttuu ja hän alkaa kritisoimaan, sekä omaa, että Laurien käytöstä, varsinkin kun Laurie alkaa piirittämään Jo’ta itseään.

Jo pitää unelmoimisesta, mutta hän tietää myös, että todellisuus on yleensä täysin erilainen ja Laurie ei koskaan kasva, ellei hän opi virheistään. Louisan tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä tietyista tavoista ihmisessä täysin maskuliinisia tai feminiinisiä vaan sumentaa niiden luomia rajoituksia. Jo on hyvä ompelemaan, itseasiassa hän jopa suunnittelee vaatteita, korjaa niitä ja neuloo. Vuoden 1933 elokuvan alussa kaikki sisaret ompelevat yhdessä ja vuoden 1949 elokuvassa Jo neuloo ja ompelee. Pikku Naisista on tehty kymmeniä filmatisointeja vuoden 1949 jälkeen, mutta niistä yhdessäkään Jo ei enää neulo tai ompele, koska hänestä yritetään tehdä jatkuvasti enemmän maskuliinisempi hahmo, toisin sanoen Jo´n naisellisia piirteitä demonisoidaan. Syy sille miksi Jo pitää ompelusta, johtuu, siitä että Louisa May Alcott piti siitä, ja kun tällä oli ylimääräistä rahaa hän mielellään osti vaatteita itselleen. Kun kirjojen Jo näkee, että Herra Bhaer paikkaa itse omat sukkansa, both on asiasta sekä yllättynyt, että mielissään. Hän on vaikuttunut siitä, että professori on oma-varainen.

Jotkut lukijat ovat olleet yllättyneitä, siitä että Jo tahtoo avata koulun pojille. Tähän on jo viittauksia ensimmäisessä osassa, kun Jo näkee Laurien nälkäisen ilmeen tämän katsoessa Jo´n perhettä, tämä päättää adoptoida tämän. Louisa oli elämänsä aikana erittäin omistautunut vapaa-ehtoistyölle ja hän tuki useita orpokoteja. Louisa oli myös koulutukseltaan sairaanhoitaja, joten toisista huolehtiminen oli hänelle luontaista. Parikymppisen Louisan päiväkirjamerkinnöistä voi myös lukea hänen toiveistaan perustaa yhteinen koulu/orpokoti Henry Thoreaun kanssa. Henry oli yksi Friedrichin päämalleista. Todennäköisesti kaikista tärkein.

Sukupuolijoustavuus jatkuu Pikku Naisten jatko-osissa. Nat on yksi Jo´n ja Friedrichin oppilaista. Hän on erittäin herkkä, musikaalinen ja muistuttaa paljon Laurieta. Hänen ystävänsä Dan melkein liian maskuliininen, eikä halua näyttää tunteitaan. Pikku Miehiä kirjassa Jo´n sisarentytär Daisy valittaa Jo´lle, että pojat eivät ota häntä mukaan leikkeihinsä, ja Jo ajattelee mielessään, että talossa, joka on täynnä poikia, ainoan tytön miellyttäminen on kaikista haastavinta.

Daisy saa Jo´lta kauniin lelu-uunin ja hän opettaa tätä tekemään ruokaa ja samalla leikittää tätä. Tämä ei ole enää 15 vuotias Jo, jonka mielestä kaikkien tyttöjen tulisi olla samanlaisia poikatyttöjä kuten hän oli. Sen sijaan Jo tukee Daisyn omia mielenkiinnonkohteita. Daisyn femininiinisyyttä tasapainottaa poikatyttö Nan. Jopa Nanin nimi on sekoitus Natin ja Danin nimeä.

Pikku Naisissa Jo ei tahdo lähteä sosiaalisiin tapahtumiin, mistä Amy ja Meg nauttivat. Hän mieluummin jää kotiin lukemaan tai kirjoittamaan. Jo ei sopeudu hyvin Concordin naisten maailmaan tai ylipäänsä ajan naisen muottiin. Hän usein vertaa itseään Megiin ja Amyyn ja tuntee alemmuutta, koska hänen naisellisempia sisariaan kohdellaan erilailla kuin häntä.

Ulkopuolelle jääminen aiheuttaa Jo´lle eristäytymisen tunnetta. Luvussa ”vierailuja” Amy ja Jo käyvät tervehtimässä naapuruston asukkaita, kuten ajan hyviin tapoihin kuului. Jo puhuu mieluummin lemmikeille ja talon lapsille, kuin muille aikuisille. Samassa luvussa Jo tekee automaattisen oletukset, että Marchin täti ja täti Carol ottavat hänet mukaan Eurooppaan, vaikka Jo sanoo heille suoraan, että hän inhoaa ranskan kieltä (ja juuri Ranskaan tädit ovat lähdössä). Jo ei ole myöskään välittänyt opetella kieliä, mikä olisi aika tärkeää, jos hän todella tahtoisi lähteä Euroopan matkalle. Jo unelmoi vieraista maista ja kulttuureista, mutta jos hän olisi lähtenyt täti Marchin kanssa, jonka kanssa hän ei kirjassa oikein koskaan tullut toimeen, Jo olisi ollut aika onneton. Palaamme jälleen kysymykseen onko Jo lopulta niin seikkailunhaluinen. New Yorkissa hän epäröi sanomalehti-toimituksen ovella ja hän mieluummin viettää New Yorkissa aikaa Friedrichin kanssa, eikä lähde etsimään uusia tuttavuuksia. Kirjeissään, joita hän kirjoittaa Bethille ja äidilleen, hän kertoo, että hän on ujo vieraiden ihmisten seurassa.

Friedrichin hahmo pohjautuu useisiin Louisalle läheisiin ihmisiin. Suurin osa Alcott tutkijoista uskoo, että tosi-elämän Friedrich oli filosofi Henry David Thoreau. Tässä teille muutaman lainaus Walter Hardingin Thoreau elämänkerrasta.

Kun Alcottit muuttivat Concordin Thoreun perhe kutsui heidät päivälliselle. Thoreu huomasi pian että Bronson Alcott oli huomattavasti kiinnostavampi keskustelukumppani kuin mitä kaikki Concordin maanviljelijät. Heillä oli aina paljon puhuttavaa ja Alcott usein luki Thoreaulle kirjeitä joita hän oli saanut opiskelijoiltaan Englannista, jotka käsittelivät transsendentalistien opetusmenetelmiä. Kun suurin osa maailmasta piti Bronson Alcottia epäkäytännöllisenä unelmoijana, Thoreau pystyi näkemään hänet ystävänä, sekä hyvässä että pahassa.

Lainaus Pikku Naisista, luvusta yllätyksiä

Herra Bhaerin kasvot olivat menettäneet hajamielisen otteensa ja hän näytti virkeältä ja eloisalta. Itse-asiassa nuorelta ja komealta, Jo ajatteli ja unohti verrata tätä Laurieen, mitä hän yleensä teki tuntemattomien miesten suhteen.

Professori näytti kiehtoutuneelta, vaikka muitaiset hautaustavat joihin keskustelu oli eksynyt ei ehkä ollut kaikista tavanomaisin aihe. Jo ei voinut peittää innostustaan, kun Laurie hävisi professorille ajatusten mittelössä, ja nähdessään isänsä innostuneet katsot hän ajatteli miten tämä nauttisi joka päiväisistä keskusteluista Minun professorini kanssa.

Tämä on kirjassa toinen kerta, kun Jo kutsuu Friedrichiä omaksi professorikseen. Ensimmäisen kerran näin tapahtuu, kun Laurie kosii Jo´ta sen jälkeen kun tämä on palanut New Yorkista. Laurie pilkkaa Friedrichiä, jota tämä ei ole koskaan tavannut ja Jo sanoo, että hänen professoriaan ei saa pilkata. Harding kirjoittaa: jopa palvelijat pitivät Thoreausta, koska hän oli aina valmis korjaamaan rikki mennyttä, jopa ennen kuin he kertoivat hänelle asiasta. Henry ilmestyy Louisa novelleissa jatkuvasti erinäisissä kirjallisissa vale-asuissa. Hän on Friedrich Pikku Naisissa ja sen jatko-osissa. Mac kahdeksan serkusta ja kun ruusu puhkeaa kirjoissa, Louisan kirjassa Moods,Henry on Adam Warwick, Pikku Miehissä ja Plumfieldin pojissa Henry on myös Dan Kean, Louisan viimeiseksi jääneessä kirjassa Work the story of experience Henry on puutarhuri/filosofi D

kulttuuri kirjat parisuhde tasa-arvo
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *