Lukusuositus: Murakamin väritön mies

Jätski- ja kirjankansituunausta 

Haruki Murakami toistaa tunnetusti tiettyjä elementtejä eri teoksissaan – ja silti yllättää. Salaperäisen, kolmiosaisen 1Q84-teoksen (johon en vieläkään ole jaksanut tarttua) jälkeen hän on kirjoittanut helposti lähestyttävän ja normaalin pituisen romaanin, jossa käsitellään väriä elämään tuovia ihmissuhteita ja niiden puuttumista. Colorless Tsukuru Tazaki And His Years of Pilgrimage eli Värittömän miehen vaellusvuodet on tarina toisilleen läheisten ihmisten välisestä dynamiikasta, vuodesta toiseen vainoavista epävarmuuden tunteista ja menneisyyden kanssa sinuiksi pääsemisestä.

Uusin Murakami on ehkä enemmän suurelle yleisölle tehty kuin mikään aikaisempi Murakami. Tämä taas ei ole ollenkaan huono asia: Värittömässä miehessä on harvinaisen tasapainoinen ja kaunis draaman kaari. Eheän kokonaisuutensa takia se on tyyliltään elokuvallinen. Näkisin tarinan helposti myös valkokankaalla.

Suomalaislukija saa kirjasta ylimääräistä iloa yllättävän paikkavalinnan ansiosta: kirjan loppupuoliskolla päähenkilö Tsukuru lentää Tokiosta Helsinkiin ja päätyy lopulta Hämeenlinnan torille ja sieltä läheiselle mökille järven rannalle. Vaikkeivat Juha Itkonen ja Matti Johannes Koivu olisi vielä saaneet Hämeenlinnaa popkulttuurin maailmankartalle, tekee Murakami sen nyt viimeistään.

Värittömän miehen brittipainos tuo mieleen lapsuuden tarravihot. Kirjan mukana saa arkillisen japanilaiskuvittajien suunnittelemia tarroja, joista voi valita suosikkinsa ja koristella kannet mieleisikseen.