Talvipäiväkirja – inventaario Paul Austerin elämästä

Paul Austerin parin vuoden takainen muistelmateos Winter Journal (Talvipäiväkirja) on nautintoa alusta loppuun. Pidin muistelmista melkein enemmän kuin Austerin romaaneista, ja toisaalta taas mieltymykseni näihin muistelmiin juontaa yksinomaan pitkäaikaisesta mieltymyksestäni miehen romaaneihin.

Winter Journal on osittain kuin ajatusvirtatekniikalla kirjoitettu ja samalla äärettömän tasapainoinen. Austerin taidokas kielenkäyttö ja sujuva siirtyminen aiheesta toiseen minimaalistenkin yhteisten nimittäjien kautta luovat pohjan mielenkiintoiselle matkalle läpi yhden ihmisen henkilökohtaisen elämän. 

Austerin elämäntarina kiinnostaa jo siksi, että hän on Auster, mutta lisäksi matkaan liittyy kiinnostavia yksityiskohtia ja kuvauksia kuten Baudelairea siteerannut prostituoitu ja muita Pariisin seikkailuja; vaiettu sukusalaisuus siitä, kuinka Austerin isoäiti ampui isoisän; on-off-suhteesta syntynyt ja nopeasti päättynyt ensimmäinen avioliitto sekä hänen ehtymätön rakkautensa nykyiseen vaimoonsa Siri Hustvedtiin, jonka hän sattumalta tapasi yhteisen tutun kautta erään runonlausuntatilaisuuden päätteeksi.

Auster summaa elämäänsä huolella yhteen. Hänen seikkaperäinen katsauksensa ulottuu lapsuuden ensimmäisistä muistoista nykyhetkeen. Inventaariossaan kirjailija luettelee muun muassa elämänsä asunnot, matkat, loukkaantumiset, naiset ja suhteet sukulaisiinsa sekä käy listaamiinsa asioihin liittyviä muistojaan avoimesti läpi lukijoilleen. 

Talvipäiväkirja on epäilemättä toiminut terapeuttisena projektina kirjailijalle, jonka romaanien kantava teema on usein vanheneminen. Auster kokee siirtyneensä nyt vaiheeseen, jota hän kutsuu elämän talveksi. Ihmisiän rajallisuudesta muistuttava teos on surullisesta taustavireestä huolimatta äärimmäisen miellyttävä, ja kirjailijan nykyinen elämä vaikuttaa suorastaan täydelliseltä.